12.6.2012

Vaatekaapin kulmakiviä

Muuttomuuttomuuton keskellä olen kesäkuun alussa sentään ehtinyt piipahtaa veljentyttöni Sannin valmistujaisjuhlissa. Onnittelut vielä tuoreelle kokille, jonka valmistamia herkkuja saatiinkin juhlissa maistella ähkyyn asti.


Valmistuijaislauantaina ei sää tosiaan suosinut, mutta kun olin kerran päättänyt mekkoon pukeutua, ei tyylistä tingitty. Ostin InWearin hurmaavan silkkimekon pari vuotta sitten, kun äitini täytti pyöreitä, mutta edelleen leninki toimii juhlatilaisuuksissa mainiosti. Mekon materiaaliksi on mainittu 100 % silkki, mutta silti siinä on kahta täysin erilaista struktuuria: alaosa on melkeinpä pellavaista raakasilkkiä ja yläosa sifonkimaista, vekitettyä silkkiä, jonka alla on toki vuorikangas. Väri on utuinen, mutta silti raikas keskisininen, joka toimii yhtä hyvin kesällä kuin talvellakin. Nykyisinä ei-niin-langanlaihoina päivinä tykkään tosi paljon myös juhlameko armeliaasta, korotetusta vyötäröstä. Viiskytlukulainen malli tuo mieleeni isoäitini, jolla oli sukupolvensa naisten tavoin aina leninki päällä. En muista nähneeni häntä koskaan housuissa.

Luomupuuvillainen neuletakki on Marc O'Polon ja se on piiiitkän etsiskelyn jälkeinen löytö - Hulluilta Päiviltä (!). Olin jo parin vuoden ajan etsinyt juuri tuollaista ohutta ja pitkää beigeä neuletakkia, jonka sävy olisi juuri se tietty puhtaanraikas beige. Ei siis harmaaseen, vaaleanpunaiseen tai kellertävään taittuva, ei vaaleanruskea, vaan juuri Se Oikea Beige. Uskomattoman vaikea löytää, mutta nyt se on vaatekaappini kulmakivien joukossa. Ja paljon käytetty jo ensimmäisten kuukausien aikana.

Olen kuvaustilanteessa lähdössä jo kotiinpäin, joten jalassa on jo ajokengät: Wondersin superpehmeät ja mukavat ballerinat. Niistä tarinaa kuitenkin enempi toisella kertaa. Samoin kuin niistä varsinaisista juhlakengistä.

Nämä vaatteet ja kengät ovat oikeastaan kaikki juuri niitä klassikkoja, joista vaatekaapin kulmkivet muodostuvat. Helppoja yhdistellä ja helppoja valintoja kaikenlaisiin tilanteisiin. Eipä tässä hässäkässä olisi hankalampiin virityksiin revettykään.

Kuva otti siskorakas.

5.6.2012

Muuttokoomassa

Pikainen tervehdys täältä muuttokaaoksen/kooman keskeltä. Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet hyvin pitkälti pakatessa, purkaessa, puunatessa, Ikeassa ja huonekaluja kootessa. Ja vähiä säilytystiloja kirotessa. Joka päivä, yöhön asti. Nyt voin virallisesti todeta, että olen puhki, naatti, loppu.

Jotkut saavat muuton näyttämään romanttiselta ja kauniilta. Kuten Muoti mielessä -blogin Anne. Meillä ei kyllä ole yhden yhtä kukkaa vaasissa, eikä vaatteet ole paremman puutteessa aseteltu rekeille, vaan osa on edelleen jätesäkeissä. Joka paikassa on kummia läjiä ja pinoja ja kasoja. Ei kovinkaan kaunista katsottavaa.

Silti tunnen olevani täysin käsittämättömään suoritukseen yltänyt työn sankari. Olen ympäripuhunut liudan perheenjäseniä ja ystäviä auttamaan muutossa, lapsenhoidossa ja ikeoinnissa. Olen ostanut elämäni ensimmäisen johdottoman ruuvinvääntimen ja käyttänyt sitä menestyksellisesti.  Istun juuri nyt ihan itse kokoamani ruokapöydän ääressä. Voin kertoa, että jatkettava pöytä ei ole niitä helpoimpia kalusteita aloittaa kokoajan ura.

Olen rationalisoinut. Siis todella ra-ti-o-na-li-soi-nut. Tavaraa on viety kellarikomeroon, UFF:lle ja roskikseen. On tehty kirppislaatikoita ja Huutis-laatikoita.

Ja mitään kuvia ette saa tästä sekamelskasta, sen verran itsuojeluvaistoa minulla sentään vielä on jäljellä.

Odotan elämäni paluuta. Että jaksaisin taas ajatella kenkiä.