31.7.2012

Siikafileen paistaminen - se on helppoa!

Olen aina ollut todella rajoittunut, mitä tulee kalaruokien valmistamiseen. 95 % meidän perheessä syödyistä kalaruuista on joko uunilohta tai kalapuikkoja. Todella monipuolista, eikös. 

Sinänsä tällainen on todella kummallista, koska pidän eri kaloista todella paljon ja tilaankin sitä usein ravintoloissa, koska en kotona osaa loihtia lautaselle uunissa kypsennetyn lohifileen lisäksi juurikaan muuta.

Olen syyttänyt huonosta kalaruokaosaamisestani lapsuuttani (koskas elämän ongelmat eivät olisi onnettoman lapsuuden vika ;)), sillä lapsena huippuallergisen sisareni takia meillä ei laitettu käytännössä koskaan kalaa kotona (jo haju olisi tukkinut siskoparan hengitystiet). Näin siis selkäytimestä jäi jotenkin puuttumaan se ajatus, että on ihan normaalia ostaa erilaisia kaloja kotiin ja valmistaa niistä perheelleen ruokaa.

Kala on tietysti nykyään myös kamalan kallista. Paitsi se kassikasvatettu lohi. Mutta tarjouksesta kannattaa pyydystää hyviä sattumia kalatiskiltä, sen hoksasin tässä eräänä päivänä, kun ostin hetken mielijohteesta Prisman kalatiskiltä siikafileen (jonka hinta oli alennettunakin kaksin-kolminkertainen esim.
broilerfileeseen verrattuna).

En tohtinut kysyä kalatiskin tädiltä, mitä ostokselle pitäisi kotona tehdä, joten ei muuta kuin jälleen kerran Google käteen. Totesin hyvn pian, että kalan (varsinkin, kun se on ostettu kuluttajaystävällisenä fileenä) valmistus on äärimmäisen helppoa.

Kas, näin käy siikafileen paistaminen:

Ota kala jääkaapista. Laita päälle suolaa, merisuola sopii kaloille jotenkin parhaiten. Anna suolan imeytyä kalaan vartti - puoli tuntia. Laita pannu kuumenemaan ja lisää sille rasvaa, mieluiten tietysti voita, mutta oivariini tai margariini ajaa toki asian. Kun rasva on lakannut kuplimasta aka. pannu on riittävän kuuma, rouhi vähän mustapippuria fileelle ja heitä se pannulle.

Nyt tarkkana: tässä kohtaa on kahta koulukuntaa: niitä, jotka laittavan kalan pannulle ensin nahkapuoli ylöspäin - näin kala saa kauneimman paistopinnan fileen pinnalle, joka on esillä tarjoiltaessa - ja niihin, jotka paistavan ensin nahkapuolen, juuri siksi että saisivat mahdollisimman rapsakan nahan syödäkseen sen sitten hyvällä halulla. Itse kuulun ensimmäseen porukkaan, koska en koskaan syö kalan tai minkään muunkaan eläimen nahkaa.

Juuri käännettynä kalani näytti tältä:


En osaa sanoa mitään tarkkoja paistoaikoja, vaan kalan kypsymistä kannatta seurailla pannulla. Aloituspuolta voi kurkkia lastan avulla ja kääntää kala silloin, kun se näyttää omasta mielestä sopivasti ruskistuneelta. Toisessa vaiheessa kalaa voi tutkailla raottelemalla paistopintaa haarukalla. Itse paistan kalan aina jämptisti läpikypsäksi mehukkuudesta kuitenkaan tinkimättä. Tämä vaatii tietysti päivystämistä pannun äärellä.


Tällä kertaa kalasta tehtiin iltapalavoileivät, jotka koottiin Maalahden limppuviipaleen päälle levitetystä yrttituorejuustosta, salaatinlehdistä, siiasta ja ruohosipulista. Rieslingiä lasiin.


Voitte uskoa, että oli hyvää!

Nyt kaipaisin apua sinulta. Linkkaa tai kirjoita suosikkikalaruokaohjeesi. Se voi olla arkista perusruokaa tai juhlavampaa tarjottavaa. Tavoitteena on nimittäin, että söisin tästä eteenpäin terveelistä ja hyvää kalaa vähintään kerran viikossa.

29.7.2012

Farkunsinistä ja kullankimallusta

Ostin nämä jo pariin otteeseen blogissa vilahtaneet metallinkiiltoiset Tamariksen nahkasandaalit jo keväällä ja ne ovat olleet aurinkoisten päivien luottokengät tänä kesänä. Tärkein ominaisuus on niinkin banaali kuin että ne pysyvät jalassa.  En nimittäin kestä sandaaleja, joiden mukana pysymiseen tarvitaan jatkuvaa varpaiden kipristelyä tai hidasta sipsuttelua.

Mitään haittaa ei toki ole siitäkään, että metallinhohde ja strassien kimallus tuovat ihanaa luksusta arkisiin kauppareissuihin.

Loppukesällä varpaankynnet ovat  tumman denimin sävyiset. Passaavat aika hyvin yhteen, eikös vaan?


25.7.2012

Kesäpäivä Porvoossa

Porvoon vanha kaupunki on yksi helsinkiläisten suosikeista päivävierailukaupungeista. Viimeisesta visiitistäni oli päässyt kulumaan jo muutama vuosi, joten ensimmäisenä lomaviikkonani päätin hurauttaa sujuvasti moottoritietä ihanaan, historialliseen minikaupunkiin iltapäiväksi.

 

Kaiken turistirihkaman keskellä on hauskaa huomata, että vanhankaupungin sisäpihoilla asutaan edelleen.

Omat ostokseni painottuivat maalaisromattisen ja merihenkisten sisustustavaroiden ja vaatteiden sijaan pieniin herkkuihin:


Skafferin hillohylly ei jättänyt tätä herkkupeppua kylmäksi.


Harkitsin myöhäisen lounaan syömistä etanoistaan kuulussa ravintola Timbaalissa, mutta päätin jättää sen erityisempään hetkeen. Ravintola Gabriel 1763:n pizza ilmakuivatulla kinkulla, tomaatilla ja runsaall juustolla täytti nälkäisen kesävieraan vatsan täydellisesti. Rakennus, jossa ravintola sijaitsee, oli ainakin heinäkuun alussa vielä remontin keskellä, mutta jahka se valmistuu, voin todellakin suositella tunnelmallista ravintolaa aivan vanhan Porvoon ytimessä. Palvelu oli mainiota ja hinnat varsin kohtuulliset.

Porvoon vanha kaupunki on todella pikkuinen, oikeastaan vain kaksi kadunpätkää ja pikkuruinen aukio. Mutta enempää ei tarvita kesäiseen hetkeen toisessa maailmassa. 



23.7.2012

Kesäkenkäklassikot

Espadrillokset ovat kesäkenkien klassikkosarjaa, mutta en ole koskaan omistanut yksiäkään. Ehkä suurin syy siihen on se, että yleensä nämä punotulla pohjalla varustetut kangaskengät kukkivat kaikenmaailman kuoseissa, joita en halua kengissäni nähdä. Yksinkertaisuus kunniaan!

Selaillessani jälleen kerran Brandosin alevalikoimaa, iskin silmäni näihin Ilse Jacobsenin valkoisiin kaunottariin...


... ja sen jälkeen olin valmis tekemään jotain ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kuten olen kertonut, olen todella huono ostamaan mitään netistä. Olen aina vakuuttunut, että materiaali ei olekaan sellainen kuin kuvittelen, koko on kuitenkin väärä tai leikkaus/lesti jotenkin omituinen. Nyt päätin kerrankin elämässäni ottaa riskin luotettavaksi tunnetun suomalaisen verkkokaupan kanssa ja pistin kengät tilaukseen.

Kenkien saapumisessa kesti yllättävän kauan, reilu viikko. Mutta kun ne vihdoin ja viimein saapuivat, ne olivat täydelliset. Pehmeät kangaskengät ovat tietysti armolliset istuvuuden suhteen, mutta en kyllä olisi voinut olla tyytyväisempi niihin.


Toistaiseksi olen päässyt mallailemaan kesäkaunokaisiani ainoastaan parvekkeellani, koska nämä säät nyt ovat olleet vähän sateisia. Toisaalta, jos ei tänä kesänä enää tule valkoisille espoille sopivia kelejä, niin näissä klassikoissa kelpaa kipsutella kyllä tulevinakin kesinä.

Enää puuttuu se tiikkikantinen purjevene, jonka kannella voisi nauttia merituulesta ja drinkeistä nämä jalassaan   ;)

16.7.2012

Parveke by kesäyö


Ei, ne eivät ole jouluvalot. Ne ovat kesävalot. Uskokaa jo! Ne tarttuivat matkaan Ikean kesätorilta. Ha, siinä teille todiste! Toimivat aurinkopaneelilla ja syttyvät itsekseen, kun on niiden mielestä riittävän pimeää.

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin r a k a s t a n yön puolelle kallistuvia kesäiltoja, kun voi vaan istuksia parvekkeella ja katsella hiljakseen hämärtyvää maisemaa, jutella satunnaisesti Isoista Asioista, kaataa lasiin viiniä ja unohtaa, että arki alkaa lapsiperheessä joka tapauksessa aikaisin, loma tai ei.

Kesävalot lisäävät hyppysellisen taikaa.


15.7.2012

Kesäsisustamista parvekkeella - 2012 edition

Kerroin reilu vuosi sitten parvekkeensisustamispähkäilyistäni ja että päädyin silloin merihenkiseen ilmeeseen silloisen kotini kesähuoneessa.

Tämä kesä vietetään todennäköisesti lyhytaikaiseksi jäävässä kerrostalokodissa, jossa on hieman erikoisempi parveke. Se on kokonaan sisäänvedetty ja sen kaikki kolme seinää ovat pelkkää ikkunaa (ja ulospäinkin oleva aukko on alaosasta kiinteää maitolasia ja lisäksi normaalit parvekelasitukset). Parveke on sillä tavalla keskellä asuntoa, että sinne on lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat makuuhuoneesta, olohuoneesta ja keittiöstä. Näin siitä tulee vielä konkreettisemmin osa kotia ja sen sisustamista.

Keittiöstä napattu kuva yrittäköön kertoa asian havainnollisemmin:



Koska emme aio asua tässä asunnossa kovinkaan pitkään, en ole halunnut hankkia parvekkeelle mitään uutta kalustusta. Vanhan kodin parvekkeen ja varastokomeron tarpeista yhdistellen parveke näyttää nyt tältä:



Värimaailma on siis vanha tuttu. Olen lisäksi lisännyt sinne vanhan mustan lyhdyn ja ainoan uuden hankinnan: Ikean puuristikkolaatikon, joka on tuiki tarpeellinen pojan hiekkislelujen säilyttämiseen. Ei enää hiekkaisia kaivureita ja lapioita eteisen nurkissa! Tuolit ovat Kodin1:stä, huovat ja matto Ikeasta, musta lyhty on saatu lahjaksi ja kauniisti sään kuluttama klaffipöytä niin vanha, etten jaksa muistaa, mistä se on hankittu. Valkoisesta puusohvastani jouduin valitettavasti luopumaan, koska se ei olisi mahtunut tälle parvekkeelle.



Matto parvekkeella on minusta muuten ihan must juttu, vaikka puuritilät tilan lattialla ovatkin. Mikä on ihanampaa kuin tassutella paljain varpain parvekkeen samettisen pehmeällä matolla aamutuimaan?

Tummuvat kesäillat puolestaan vietän katselen tällaista maisemaa:


Ei hassumpaa ajatellen, että asun ihan helsinkiläisen lähiön keskustassa. Juuri nytkin istun bloggaamassa valkoinen viltti harteillani ukkoskuuroa ihaillen oman parvekkeeni suojista. Tykkään!

13.7.2012

Kesäasu

Ilmoista lätiseminen on ihmisen lempipuuhaa, vaikka muuta väittäisivätkin. Iltapäivälehtien vuosi sitten lanseeraamat seksihelteet taitavat tänä vuonna jäädä tulematta, mutta meidän residenssissä pukeudutaan heinäkuussa kesäasuun, koska... se nyt vaan kuuluu asiaan.

Onneksi kesäiseltä voi yrittää näyttää bikinejä lämpimämmissäkin releissä. Hyvään käyttöön on tässä tarkoituksessa tullut Lindexiltä ex tempore nappaamani Holly & Whyte -malliston (aka. Modern preppy) raitahame, joka on paksuhkoa ja mukavan napakkaa puuvillatrikoota. Reilusti polven alapuolelle ulottuva hame on kerrassaan passeli valinta tämän kesän perussäätyypille: +18, vaihtelevaa pilvisyyttä, sadekuuroja.

Luonnollisestikin kuvanottohetkellä parvekkeellani on jokseenkin epäluonnolliselta tuntuva kirkas auringonpaiste ja suunnilleen 40 astetta lämmintä. Huomatkaa myös, että vasta treenaan uuden järkkärin itselaukaisuominaisuuksia, joten en ihan ehtinyt kiinnittämään riittävästi huomiota sellaisiin seikkoihin kuin että seinä, johon nojailen, näyttää kaatuvan päälleni ja että päästäni puuttuu yläosa. Mutta älkää huolestuko, talo seisoo kyllä ihan tukevasti pystyssä ilman minun apuanikin ja päälakikin on vielä tallessa.

Mutta takaisin itse asiaan. Hameesta piti vielä sanomani, että olen sitten vuoden -98 kammonnut pohjepituisia hameita, koska olen ollut jyrkästi sitä mieltä, että ne eivät missään tapauksessa sovi pitkä selkä + lyhyet jalat -yhdistelmääni, eikä varsinkaan matalien kenkien kanssa. Siis ei todellakaan minulle kiitos. Mutta kuinka ollakaan, Gwyneth on saanut minut vakuuttuneeksi, että myös näin voi ihminen pukeutua (vaikka G:n mittasuhteissa ei toki ole mitään huomauttamista). Ja eihän tuo pahalta näytä, eihän?

Paita on Filippa K:n alesta Tukholmasta napattu leveähkö, ohut valkoinen t-paita, joka on mukavan väljä kesäpaita. Kykenisin todennäköisesti viihtymään siinä vähän lämpimämmissäkin keleissä, samoin kuin Tamariksen kultasandaaleissa.

Jos niitä helteitä nyt sitten tulisi.

Mitenkäs te olette ratkaisseet pukeutumisdilemman epämääräisessä kesäsäässä?


5.7.2012

Vihdoin minulla on...


pioneja keittiön pöydällä.

aikaa selailla vanhoja naistenlehtiä uudelleen ja vaipua ajatuksiin.

energiaa pestä ikkunat (puolivälissä ollaan jo).

etäisyyttä ja perspektiiviä, edes hetkittäin.

riittävästi riittävän pitkiä yöunia ja päivätorkkuja takana, että kykenen muodostamaan suurimman osan lauseista ilman takeltelua ja sanojen hakemista.

aikaa pienten polvien naarmujen hoivaamiseen.

loma.