Hauskaa vappua!

Vappu sujuu tänä vuonna lapsipainotteisesti, joten herkut ovat sen mukaiset. Sokerihumalaltakin, muusta nyt puhumattakaan, vältyttiin onneksi. Haluan huomauttaa, että juoma lasissa vain merkkaa simaa. Todellisuudessa en juurikaan tykkää siitä, joten vappujuomana on Fruitya.

Kuvista voi päätellä (aivan oikein), että meillä eletään vappua ja pääsiäista ihan sulassa sovussa yhtä aikaa. Kuka nyt malttaisi luopua näin suloisista pääsiäiskoristeista muutaman päivän jälkeen? Ylimmän kuvan rairuoho innovatiivisine teemme-mitä-vaan-jämämateriaaleista-istutuspurkkeineen (maitopurkin pohjan päälle on kieputettu villalankaa) on pojan tarhatouhuja ja massapallotiput ovat mummun ja pojanpojan käsialaa. Alempien kuvien ikkunakoriste on Indiskasta ja virpomisvitsat naapuruston noidilta.

Kesä tuli ja meni, mutta onneksi on vappu! Huomenna lähdemme sään salliessa (ja salliihan se, eikö vaan?) Kaivopuistoon tuttuja moikkaamaan ja vappuhulinaa ihmettelemään. Melko rohkeaa, sanoisin.

Ps. jos ylin kuva vaikuttaa jotenkin vinksahtaneelta, se johtuu siitä, että kuvan pitäisi olla vaakana, mutta jostain syystä Blogger on päättänyt, että se on pystykuva. Huoh.

Ja kesä tuli.

Olen viettänyt pääsiäisen pääasiassa Koti haltuun (TM) -projektin parissa. Viimeiset pari kuukautta olen hengannut Huuto.netissä myyden mm. Pojan pieneksi jääneitä vaatteita, joita on reilun kolmen vuoden aikana kertynyt aika monta kuutiota, ja muuta vauvatarpeistoa. Äh, hetken jo hellittelin itseäni ajatuksella, että lapsen kasvaessa tarvitaan aina vaan vähemmän tavaraa, mutta sitten muistin Pojan huoneessa kohoavan - ja heti huomion herpaantuessa olohuoneeseen vyöryvän - leluvuoren. No jaa, olen silti ihan tyytyväinen, ettei asuntoa enää täytä sitteri, turvakaukalo, parvekevaunut, ulkovaunut, jumppalelu (joka myös leluhelvettinä tunnettiin) ja muut ihanat, vauva-aikaan olennaisesti kuuluvat tarvikkeet.

Viime päivinä sälekaihtimien välistä hämmentävän kirkkaasti välähdellyt aurinko sai minut ymmärtämään, että Koti haltuun (TM) vaatii muutakin kuin tavarapinojen madaltamista. Onneksi on pikkusiskot! Hätäapu saapui paikalle pitkänäperjantaina (ei se oikeasti ollut yhtään pitkä, vaan tosi lyhyt) puolen päivän aikaan ja tarttui ikkunanpesuvälineisiin ja voila! Aurinko paistoi entistä kirkkaammin. (Syynä saattoi olla sekin, että nyt kehtasi nostaa kaihtimet ylös:)) Kaksi vuorokautta ja imuroimistavessanpesuapyyhkmistätomutustatavaroidenroudaamistajamuutasellaista myöhemmin koti alkaa vihdoin tuntua omalta.

Muuton jälkeiset puoli vuotta on mennyt kuin sumussa, mutta ehkäpä nyt uskaltaa jo vähän raottaa silmiä? Ei tämä nyt niin pahalta näytä. Tämä elämä.

Kaikki huipentui tähän iltaa, kun Pojan nukahtamisen jälkeen hiivin putipuhtaalle parvekkeelle, jonka lasituksista jopa näkee ulos, ja istuin puolikkaan riesling-lasillisen verran katselemassa hiljakseen pimenevälle pihalle ja tuntui kesältä. Ihanalta, seesteiseltä, omalta kesältä.

Sitten paljaita varpaita alkoi viluttaa ja hipsin sisään. Lupaan kuvia - ennen ja jälkeen - heti, kun pääsen Väriä parvekkeelle (TM) -proketissa vauhtiin.

Ihanaa alkavaa kesää!

Ensimmäinen kerta

Olen pohtinut oman blogini perustamista jo pitkään. Aina on tullut jotain esteitä: liikaa kiireitä tai tajuton väsymys. Olen myös miettinyt paljon yksityisyyttäni (jota haluan varjella) ja julkisen blogin pitämistä. Toivon kuitenkin sopivan tasapainon löytyvän. Iso kysymys on ollut myös: onko minulla mitään sellaista sanottavaa, joka jaksaisi kiinnostaa muitakin kuin itseäni? Jää nähtäväksi. Kirjoittamisen tarve tuntuu tällä hetkellä ylitävän kaikki epäilyni, eli tässä sitä mennään. Blogi on eetterissä!

Blogini tarkoitus on toimia ihanana vastapainona päivätyölleni, jossa kirjoitan myös paljon, mutta aiheet ja tyyli ovat ihan toiselta planeetalta. Blogissani aion keskittyä tyyliin ja pukeutumiseen: niin omaani kuin pienen poikani (ja ehkäpä muutaman muunkin). Sisustaminen on marraskuisen muuton jälkeen koko ajan mielessä, joten siinä riittää varmasti ruodittavaa. Ilmeisen pinnan - vaatteiden, kenkien ja sisustuselementtien - lisäksi haluan kirjoittaa siitä, mikä näissä asioissa niin kovasti kiehtoo. Jonkinasteista metatekstiä on siis luvassa tämän aloituspuheen lisäksikin.

Blogin nimi tulee monestakin asiasta. Se on viite Ultra bran kappaleeseen Vesireittejä, joka  on ollut minulle tietyssä elämän käännekohdassa hyvin tärkeä kappale. Kuvastakoon se nytkin uuden alkua. Kenkämeri velloo myös kenkähamsteri-bloggaajan vaatekaapissa - ja alituiseen lapsiperheen eteisen lattialla.