Punaiset kesäkengät x2

Seuraa kenkähamsterin tunnustuksia. Ensin todistusaineisto.

Näin tässä kuulkaa kävi. Olen ostanut tänä keväänä kahdet punaiset sandaalit. Tämä ei varmaan ole oikeasti mitenkään selitettävissä, mutta yritän nyt kuitenkin jotenkin selittää sielunmaisemaani tapahtumahetkillä.

Ensimmäiset punaiset tulivat vastaan Brysselin lentokentällä maaliskuun lopussa, kun Suomessa oli vielä lunta ja pakkasta. Ne ovat Timberlandin (!) Earth Keepers -mallistoa ja aivan supermukavat jalassa. Remmisandaalit ovat aina saaneet minussa välittömän tykkäysnapin painamisreaktion. Hetken kesänkaipuussa, lennon kohta lähtiessä kaappasin ihanuudet mukaani. Sitä lukuun ottamatta, että Timberland ei tosiaankaan ole minulle tyypillinen merkki, tämä kaikki on kuitenkin vielä jokseenkin ymmärrettävää, vai mitä mieltä?

Kului kolmisen viikkoa.

Oli aurinkoinen kevätaamu Helsingissä. Kello oli hiukan yli yhdeksän ja H&M:llä oli juuri alkanut Swedish Hasbeens for H&M -kenkämalliston myynti. Olin paikalla. Ei mitään jonoja tahi ruuhkaa, joihin olin henkisesti valmistautunut. Olin toisaalta myös valmistautunut ostamaan valkoiset puukengät, koska kaapissani oli jo yhdet punaiset upouudet remmisandaalit. Jotain tapahtui. Kävelin liikkeestä ulos suloisten, nostalgisten punaisten puukkareiden kanssa ja kiirehdin tyytyväisenä töihin

Taivastelin tätä asioiden tilaa ystävälleni tässä taannoin ja hän totesi sandaalit käsissään hitaasti lausuen, että "punainen taitaa tosiaan olla sun väri".

Miten muuten tämän voisi selittää?

Väriä parvekkeelle, osa II

Kuluneena viikonloppuna uusiutumisprosessin paremmalla puolella oleva parveke tarjosi ihanan kesäkeitaan - pariksi päiväksi. Tänään palattiin ainakin Helsingissä normikevätsäähän kaatosateen ja hyytävän tuulen muodossa.

Pari viikkoa sitten tilanne parvekkeellani oli tämä:

Hmm, melko pelkistetty? Äitienpäivänä saatu mikä-lie-kukka toi sentään vähän väriä, mutta muutoin tila oli tooodella tylsä. Entisten asukkaiden kiitokseksi täytyy mainita tuo valkoiseksi maalattu laudoitus, joka antaa heti moninverroin viimeistellymmän ilmeen parvekkeelle kuin betoni tms. -pohja.

Sitten a little help from my friends (siskolta ja sen mieheltä, tarkemmin sanottuna) ja parveke näyttää tältä, tadaa!

Kuten aiemmin paljastin, merihenkinenhän tuosta tuli. Vanhat tuoli ja pöytä jäivät parvekkeelle (toinen tuoleista on toisen pään nurkassa). Puinen sohva pehmusteineen ja tyynyineen on Askosta. Matto, huopa ja katveeseen jäävä myrskylyhty pöydällä ovat Ikeasta. Totesin vasta sisustuksen valmistuttua, että jopa tummanpunaista peltiä olevat ikkunanpokat sopivat kuin nakutettu sailor-teemaani. Ronskin violetti kukka ei nyt ihan mätsää valitun värimaailman kanssa, mutta se on pojan rakkaudella valitsema, joten hellin sitä parhaan kykyni mukaan, vaikka en todellakaan ole mikään viherpeukalo.

Kullankeltaisessa ilta-auringossa uusi sohvani on maailman suloisin köllöttelypaikka. Jalat voi nostaa ylös lasituksen alapeltiä vasten, ja juuri kun lämpö alkaa tuntua liialliselta, aurinko siirtyy naapuritalon taakse ja ihana viileys ja hämärä hiipii kesähuoneeseeni. Sitten voikin kääriytyä punaiseen, auringon lämmittämään huopaan ja jatkaa torkkumista.

Mikähän tuossa sini-puna-valkoisessa väriteemassa jaksaa viehättää vuodesta toiseen? Tai oikeastaan kesästä toiseen. Minulle se merkitsee nimenomaan merihenkisyyttä, eikä esimerkiksi tricolorina ranskalaisuutta tai amerikkalaisuutta. Onhan se jotenkin kuitenkin tosi ilmeinen ja vähän kliseinenkin väriyhdistelmä. Jokin sen hienostelemattomuudessa, puhtaudessa ja raikkaudessa vaan kiehtoo. Muita suosikkivärejä, kuten violetti, turkoosi tai uusimpana vihreä, tulee ja menee, mutta sininen, punainen ja valkoinen kuuluvat ikirakkauksiini. Jahka pääseen vauhtiin asukuvien kanssa, voin esitellä teille noin 700 tulkintaa tästä teemasta :) Ei, älkää pelästykö, en aio toteuttaa tätä uhkausta, ainakaan ihan kirjaimellisesti.

Laskin, että lisätuolit mukaan ahdettuina parvekkeelleni mahtuu jopa seitsemän ihmistä istumaan. Ei kai sitten muuta kuin kipparilakit kenoon ja bileet pystyyn!

Mikä sinun suhteesi meriteemaan ja sini-puna-valkeaan? Ihastunut huokaus? Inhon puistatus? Jotain siltä väliltä?

Italialaista

Tänään vietettävänä ravintolapäivänä on hyvä syy muistella parin viikon takaista projektin päättymiskaronkkaa, jonka vietimme juhlapalvelu Killan kokkikoulussa. Ruuanlaitto porukalla ja hyvässä opetuksessa oli hauskaa ja rentoa. Pari viinilasillistakin saattoi auttaa asiaa. Menulla oli erilaisia italialaisia herkkuja, minun vastuulleni jäi suusssa sulavan focaccian leipominen. Ruokaa oli lopulta pienikokoisen valtion koko armeijalle. Jämät olisin kernaasti sullonut käsilaukkuuni, mutta seuraava aamua ajatellen kykenin onneksi hillitsemään itseni. Alla kuvasatoa illasta.

Alimmassa kuvassa leipätakinan vaivaamiseen, tai no, ainakin KitchenAidin työskentelyn ihailuun keskittyy allekirjoittanut.

Kuvat on ottanut kollegani Karri Harju, jonka otokset hivelevät silmää. Karrista voi, tottahan toki, tykätä myös Facebookissa!

Kenkähuoltoa

Olen yleisesti ottaen ihan sikamaisen laiska vaatehuollossa. Pesen koneessa kaiken, minkä vaan suinkin voi koneessa pestä (käsinpesuohjelma on viikottain käytössä), ripustan narulle kuivumaan ja viikkaan kaappiin. Jos on ihan todella välttämätöntä, saatan vilauttaa silitysrautaa vaatteille jonkin erityistilaisuuden alla. Rakkauteni trikoopaitoihin saattaa tosin johtua mukavuuden lisäksi silitysvapaudesta.

Kengistä yritän kuitenkin huolehtia astetta enemmän, joutuvathan ne sääolosuhteiden vaihtelussa aika koville. Kevääseen ja syksyyn kuuluu olennaisesti väistyvän kauden kenkien huoltaminen säilytyskuntoon. Silloin kengistä rapsutetaan ylimääräiset ravat pois ja ne pyyhitään tarvittaessa nihkeällä rätillä. Pintanahkaiset kengät lankataan. Mokkapintaiset pörhennetään mokkaharjalla ja suhkutetaan suojasuihkeella. Sitten kengät kääritään rakkaudella laatikoidensa silkkipapereihin ja laatikot nostetaan kaappiin odottamaan seuraavaa kevättä tai syksyä. Enkös olekin erinomaisen esimerkillinen ;)

Tässä rasvattuna ja kiillotettuna talven luottoparini, viisi vuotta vanhat Billi bin nilkkurit, joissa on rusetit nilkoissa, ja pari talvea sitten hankitut Camperin matalapohjaiset saappaat, joissa on uskomattoman mukava kävellä. Molemmissa näkyy jo talsitut kilometrit, mutta eiköhän näillä pääse etenemään vielä useampana talvena. Nilkkureista liimattiin sivusauma tosin jo kertaalleen viime keväänä. Tänä talvena pysyi taas sukat kuivina.

Ruskeat gore-tex-nilkkurit ovat sarjassa järkevää ja mukavaa peheenäidille. Merkistä ei ole mitään käsitystä (ostettu muistaakseni Aleksi 13:lta) ja ikääkin niillä alkaa olla jo kuutisen vuotta, mutta kaikissa extremesäälajeissa, joita Siperia ja Itämeri meille lähettää, ovat lämminvuoriset, vettäpitävät nilkkurit lyömättömät. Peter Kaiserin mokkanahkaiset korkosaappaat eivät sen sijaan ole järkevyyttä nähneetkään. Ne ovat ohuet, liukkaat ja herkät menemään pilalle, mutta ah, niin kauniit ja ihanat! Ne saavat jalat näyttämään siroilta kietoutuessaan tiukasti rimppakinttujeni ympärille ja tuovat ihan uudenlaista nostetta asuun. Harmi, että niille on käyttöä vain niinä kahtena syys-lokakuun sateettomana päivänä, kun haluaa laittaa hameen päälle ja muutamana talvipäivänä, kun viitsii tälläytyä (yleensä jotain työjuttua varten) niinkin paljon, että tarvitaan sisäsaappaita. Kaiserit ovat kuitenkin yhden sortin klassikot, joten uskon viime syksynä ostetuilla saappailla olevan käyttöä vuosiksi eteenpäin.

Sitten vaan laatikkoon ja yläkaappin. Nähdään syksyllä!

Mitäs teidän kenkienhoitorutiineihin kuuluu?

Väriä parvekkeelle, osa I

Lupailin palata parvekkeen sisustusprojektiini, joten tässä maistiaisia keskiviikkoiltaiselta ostoskierrokselta. Olen jo toista kuukautta etsinyt kuumeisesti pikkumerkkien sivuilta, sisustuslehdistä ja netin syövereistä ideoita ja tavaroita parvekkeelleni. Ajatuksissani oli yllättäen romanttihenkinen, ehkä vähän itämaisin maustein säväytetty sisustus, mutta toisin kävi.

Pari päivää sitten päätin, että nyt kerrankin töräytän tämän projektin about kerralla kuntoon, enkä hinkkaa loputtomiin, niin että lopulta valmista tulee eläkeiässä. Niinpä karautin pienen matkan päässä sijaitsevaan huonekaluhallihelvettiin ja tuumasin, että Askosta löytyy hyvä perusta. Samalla tulin järkiini tyylin suhteen ja vaihdoin suunnitelmani lennosta orientalromantiikasta selkeään ja raikkaaseen navy-tyyliin. Seuraava etappi oli Vantaan Ikea, josta löysin kaikkea muuta kuin sitä mitä olin ajatellut. 

Tässä muutama yksityiskohta palasista, joilla merituulen henkäys parvekkeelle luodaan:

Harkitsin myös aurinkokennolla toimivaa Solvinden-valaisinta, mutta remontin kourissa olevasta myymälästä en onnistunut löytämään haluamaani valkoista lamppua. Enpä ole muuten koskaan vieraillut niin tyhjässä Ikeassa kuin keskiviikkoiltana. Uskokaa tai älkää, mutta kokemus oli jopa rentouttava!

Merihenkiset vivahteet ovat minulle muutenkin aika tyypillisiä, vaikka melkoinen maakrapu olenkin. Varsinkin näin keväisin ja alkukesästä sinivalkoisuus, raidat ja raikkaus purjehtivat pukeutumiseen ihan väkisin syksyn ja talven mustaa mustalla -kauden jälkeen.

Parvekeprojekti etenee toivottavasti aimo harppauksen viikonlopun aikana. Lisää tarinaa ja kuvia the making of -vaiheesta ja lopputuloksesta siis ensi viikolla.

Toivottavasti teillä on tiedossa yhtä hauskaa tekemistä viikonlopuksi!

A sunny sunday

Aurinkoinen äitienpäivä sujui ihanan leppoisasti. Kakkukahveille mummolaan viipotettiin näissä violeteissa balleriinoissa, jotka suorastaan hyppäsivät mukaan hulluilta päiviltä muutama viikko sitten. Minkäs inhimillisiin hurahduksiin taipuvainen bloggaajanne sille voi. Sen sijaan olisin voinut toki putsata pölyt mokkapintaisten kenkien kärjistä ja ottaa kuvan pihalla huumaavassa valossa, enkä pimeässä eteisessä. Ensi kerralla sitten.

Kevään Kierrätystehdas Kaapelilla

Piipahdimme eilen Meidän Maailman Sanniksen kanssa Kaapelitehtaan Kierrätystehtaalla. Tarjolla oli pöytä toisensa jälkeen värejä, uusretroa, kierrätysmateriaaleista valmistettuja koruja ja vaatteita. Ekosähköäkin näytti olevan myynnissä. Hetken kiertelyn jälkeen alkoi tosin tuntua siltä, että mielikuvitusta oli käytetty enemmän yritysten ja brändien nimissä kuin tuotevalikoimissa. Vai mitä sanotte Humbugi Asusteesta, Idän Helmestä tai Kiertistä? Ihmetyksen aiheeksi jäi, miten monta söpöä, kierrätyskankaasta valmistettua pussukkaa tai hassua korvakoruparia nainen voi tarvita? Minulta nämä jäivät pikaisen hypistelyn jälkeen paikoilleen.

Kaipaisin eko- ja kierrätystuotteilta muutakin kuin 50-70-lukujen uusretroa ja hellyyttävyyttä. Miksei tällaisissa tapahtumissa voi ostaa ekologisia ja eettisiä vaatteita ja tarvikkeita, joita oikeasti tarvitsee jokapäiväisessä elämässä?

Jotain onnistuin sentään löytämään. Kiertin pestävistä tiskiräteistä olen kuullut paljon hyvää, joten mukaan tarttui mustavalkoinen Sipulikupoli-rätti. Sarjaan kuuluu myös pellavaisia keittöpyyhkeitä, joista valitsin vaaleanpunaisen version. Molemmat sopii hyvin Marimekon Puutarhurin parhaat -tekstiileitteni kanssa.

Herttaista ja söpöä -osastolta oli pakko kaapata mukaan pojalle Otusotuksen autopehmolelu. Viime aikojen iltataistelut on käyty aiheesta "Saako autoja ottaa sänkyyn vai ei?", johon iloisen keltainen autopehmo toivottavasti on edes jonkinlainen ratkaisu.

Kierrätystehdas on auki vielä tänään viiteen asti. Sinnehän voi lähteä vaikka äitienpäiväkävelylle!