Elokuun yöt

Vaikka elokuun viimeistä viikonloppua vietetään ainakin Helsingissä helteisissä tunnelmissa, antavat pimeät illat hyvän syyn aloittaa kynttiläkausi. Olohuoneen sivupöydällä palaa Paratiisipajan tuoksukynttilä Fresh Cotton, josta jopa tykkään, vaikka yleensä inhoan tuoksukynttilöitä. Kauniita unia, rakkaat!

ps. muistakaa kuitenkin puhaltaa kynttilät sammuksiin ennen nukkumatin visiittiä.

Laatikosta löytyy...

tietysti kengät, yllätys yllätys! Olen yrittänyt kaikin voimin hillitä shoppailua säästääkseni tulevaa Lontoon-matkaa varten, mutta viimeisen parin päivän aikan on ote lipsunut pahemman kerran. Toisaalta olen kyllä tehnyt löytöjä tarve- ja mieli-tekisi-listoilla olevista asioista, joten annan kyllä itselleni hairahtumiseni anteeksi. Sisäinen tilintarkastajani kyllä piipittää jotain, mutta lupaan hyvittää tilanteen hänelle jotenkin.

Hyvien nilkkureiden löytäminen on ollut agendalla jo viime syksystä lähtien. Jostain syystä niinkin simppeleiden kenkien ostaminen on yllättävän vaikeaa. Niiden pitäisi olla hyvät jalassa vaikka koko päivän seisoskeluun tai kävelemiseen, vaihtelevia säitä edes jotenkin kestävät ja tietysti hyvännäköiset. Nämä Vagabondin Dee-nilkkurit täyttävät ainakin ensimmäisen ja viimeisen ehdon - ja keskimmäisenkin, jos vain muistan huoltaa näitä nupukkinahkaisia kenkiä riittävän hyvin. Kaapista löytyy nyt nupukkinahan hoitoainetta ja wet blockia, joilla homman pitäisi hoitua.

Korko näissä nilkkureissa on yllättävän korkea, noin 7,5 cm, mutta leveytensä ansiosta ne tuntuvat jalassa korkeintaan kolmesenttisiltä. Toivottavasti tunne säilyy myös ensimmäisen koko-päivän-jalassa-päivän jälkeenkin. Kivana yksityiskohtana on vetoketju takana, ja sen vetimestä roikkuva nahkahihna. Onneksi pukemista ja riisumista varten kengissä on myös normaali vetoketju sisävarressa. Kokemus nimittäin on soittanut, että kantavetskari on käytössä hankala ja saa myös kengän ryhdin kulahtamaan tavallista nopeammin.

Kuvan taustalla näkyy myös huonekalulöytö kesäalesta: Iskusta bongattu Siro-koivutuoli toimii etesessä laskupaikkana ja kenkienpukutuolina. Tuolin alle parkkeerattu traktorikin pääsi näköjään kuvaan :).

Haaveilen myös ylevämmistä ja siten väistämättä myös epäkäytännöllisemmistä ihanuuksista, joita pidetään erityistilanteissa. Sellaisista kävisivät esimerkiksi Billi Bin superkauniit, korkeavartisemmat ja -korkoisemmat pintanahkanilkkurit, joissa on noin sentin korkuinen platform päkiän alla ja kivat tikkaukset varressa. Tietenkään valmistajan sivuilta ei löydy kuvaa juuri ko. nilkkureista, joten saatte valitettavasti vain tyytyä kuvittelemaan ne.

Syksyn saapuessa käyttöön pääsevät varmasti kuitenkin myös jo useamman vuoden vanhat Billi Bit, jotka ovat kyllä jo parhaat päivänsä nähneet, mutta suloisine rusetteineen edelleen käyttökelpoiset.

Kaikki mitä jäljelle jäi

Focaccia on kaikin puoli syntinen syötävä, mutta tietysti juuri siksi niiiin ihanaa. Tämän Stockmann Bakeryn uunilmpimän herkun tuhosin puoliksi jo bussimatkalla kotiin eilen illalla ja lähestulkoon kaiken lopun mussutin hetki sitten aamupalaksi. Mmmmm...

Leivoin elämäni ensimmäistä kertaa focacciaa taannoin kokkikoulussa, mutta yllättäen en ole sen koommin jaksanut alkaa taikinaa vaivaamaan. Kyllä se kaupan tädin lepäkin maistuu.

Päivän poseeraus

Kun työpaikalta löytyy oma in-house-valokuvaaja, voi lopputulos olla vaikka tällainen poseeraus.

Aamun kahden minuutin vaatevalinnat osuivat tällä kertaa Marc O'Polon raidalliseen puuvillahuiviin, Vero Modan farkunsiniseen paitapuseroon ja H&M:n beigeihin, hieman kiiltäväpintaisiin pilleihin. Paita on itse asiassa ostos parin vuoden takaa, mutta tänään ensimmäistä kertaa päällä. Miksi ihmeessä sitä panttaa vaatteita kaapissaan ja käyttää aina vaan niitä samoja turvariepuja?

Loppukesän tavoitteisiini kuuluu vältellä viimeiseen asti mustan käyttämistä, koska kun kerran sille tielle lähtee, tulee siitä jokapäiväinen tapa. Jokin kummallinen turvaelementti siihen mustaankin kai liittyy.

Tottumukseen ja turvallisuuteen liittyy myös rannerenkaani, jotka ovat (ei-niin-mielikuvituksellisesti) Nominationit. Toisen olen saanut lahjaksi lapsen isältä muutama vuosi sitten, toisen hankin itse. Itsehankitussa lukee lapseni nimi ja muistuttaa äidin pojasta työpäivän kiireissäkin. Renkaat ovat kädessäni lähes päivittäin, sillä ne sopivat meilkein minkä kanssa tahansa. Tykkään!

Kiitos Karrille kuvasta!

Syksyn trendit

Vaikka osa kansalaisista lekottelee vielä helteessä uimarannalla (toiset palelevat yli-ilmastoiduissa toimistoissa), ovat elokuun muotilehdet jo pullollaan syksyn trendejä. Koska itse kuulun suluissa mainittuun osaan väestöstä ja sinnittelen työpöytäni ääressä sääret kananlihalla hameessa ja korkosandaaleissa - hemmetti soikoon, nythän on kesä ja kesällä pidetään kesävaatteita, paleltaa tai ei - olen antautunut syysmuodin ensikatselmuksiin lämpimin ajatuksin. Kuten Nelliina, odotan salaisesti jo sukkahousukelejä.

Mutta asiaan. Syksy tuntuu suorastaa pursuavan trendejä. Sehän on sangen kätevää, koska melkein mikä vaan on muotia. Tässä listattuna muutama poiminta.

Värikkäät värit. Hehkuvat värit, jalokivivärit, paratiisin värit: kaikki käy, kunhan on väriä ja paljon. Erityisesti pinnalla tuntuisi olevan päävärit punainen, sininen ja keltainen sekä vihreä ja violetti intensiivisinä, tasaisisina pintoina. Ainakin Zarassa värejä oli runsaasti jo keväällä ja samaa on varmasti tulossa tähän syksyynkin. Tykkään väreistä kyllä, ja nimenomaan selkeissä yksivärisissä vaatteissa, en niinkään kuvioissa. Punainen ja violetti ovat vanhoja suosikkeja, vihreään olen tehnyt pari tutustumisyritystä, eikä ollenkaan huonoin tuloksin. Ehkä olen kuitenkin liian lälly pukemaan kaikki sateenkaaren värit kerralla päälle. Farkkuun, mustaan, harmaaseen ja beigeen yhdistettynä värit toimii minulla paremmin.

Pallokuosi. Voi herranen aika, miten yksimielisiä kaikki tuntuvat olevan siitä, että pallokuosi on tämän syksyn Se Iso Juttu. Viime vuonna kadut täyttyivät (teinien) kasaripilkkusukkiksista ja -neuletakeista, nyt täplät ovat kasvattaneet kokoa. Pallot ovat oikeastaan hauskoja, mutta tuleeko teemasta ylihypetetty ja ryöstöviljelty? Toisaalta kuka voisi vastustaa näitä sukkahousuja:

Turkis ja karva. Karvaliivejä nähtiin jo viime talvena, eivätkä ne säväyttäneet silloinkaan. Taidan skipata. Hapsuja haluavat saavat yhdistellä karvojaan kiiltäviin ja kimaltaviin materiaaleihin, sanoo muotitoimittaja. Uskotaan häntä.

Ruudut. Ruutujenkin suhteen ollaan kovin liberaaleja: syksyn tyylikartalle kun mahtuvat niin grunge-, skotti- kuin mummolaruudutkin. Viimeksi mainittu tuntuu kuitenkin tuoreimmalta, joten toivotaan, että mummolaruutuja löytyisi paitsi muotilehtien sivuilta myös kaupoista. Itse asiassa haaveilin jo kesällä Marimekon musta-valkoisesta mummolaruutuisesta mekosta, jossa oli puolipitkät hihat, mutten koskaan tullut sitä hankkineeksi. Ehkäpä jotain vastaavaa löytyisi syksylle?

Pooloneuleet. Ihanko totta, pooloko on juuri nyt muotia? Siis milloin poolot eivät ole olleet muotia syksyisin?

Käärmekuvio. Käärmeennahkaa imitoivia kenkiä on lehtien palstoilla pelottavan paljon. Tämä on minulle sarjassa "en voi ymmärtää, enkä edes halua ymmärtää". Eläinkuosit eivät muutenkaan ole ihan minun juttuni (okei, viime syksynä melkein antauduin leopardikuosiselle neuletakille), mutta käärmeennahka on suorastaan puistattava. Olivian toimituksen blogista löytyi onneksi monia sielunkumppaneitani.

Huopahatut. En ole hattuihmisiä, mutta huopahatut ovat syötävän suloisia. Jos opin kesällä pitämään olkihattua onnistuisikohan sama temppu huopahatun kanssa?

Monta muutakin ideaa ja inhokkia löytyi, mutta nyt aloitteleva muotitoimittajanne siirtyy sohvalle kuuntelemaan Trinnyn ja Susannahin viisauksia.

Kuva Wolford.

Kärkihuomio

Tajusin tässä päivänä eräänä jotain, mitä muut kenkäfriikit ovat tajunneet jo kauan sitten: terävät kärjet ovat palanneet.

Voi, ottaisin niin mielelläni sekä nuo mustat Jimmy Choot että harmaat Ralph Laurenit. Vuosien tauon jälkeen terävät kärjet näyttävät taas ah, todella hyviltä.

Tykkään! Tykkäätkö sinä?

Kuvat Net-a-porter