Unelmointia

Tässä taannoin kaipailin vasta hankkiemieni - tyylikkäiden, mutta käytännöllisten ja siten ehkä vähän arkisten - Vagabondien rinnalle jotkut ylevät ja ennen kaikkea kauniit nilkkurit. Oletusarvo oli, että ne olisivat väistämättä myös epäkäytännöllisemmät. No, niinhän se useimmiten on.

Eräänä iltana sitten törmäsin Brandoksella johonkin, joka sai tällaisen kenkäfriikin sydämen melken sekoamaan rytmissään: Chie Miharan Bonsol Nube Negrot.

Siis kuinka kauniit voivat kengät olla? Varren, pohjan ja koron muotoilu näyttävät täydellisiltä. Ja nuo nahkaiset ruusukooristeet, voisiko suloisempia olla? Ei varmaankaan. Enkä suostu edes uskomaan, että ne olisivat mitenkään erityisen epäkäytännölliset, mitä nyt joutuisi vastaamaan kaikille vastaantulijoille, mistä ne on hankittu. Ainoa, mikä ei sovi kuvaan on hinta, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina.

Blogikaima

Löysin tänään Olivian blogilistalta blogikaimani! Yhdysvaltalaisen Janen pitämä Sea of Shoes on upeaa katseltavaa. Sen lisäksi, että punatukkainen Jane näyttää huippumallilta ja hänellä tuntuu olevan melkoinen kenkäbudjetti, on hän toki myös tyylikuningatar, herttainen ihminen ja hyvä kirjoittamaan. Kauniisti valaistuista ja sommitelluista kuvista saamme kuitenkin todennäköisesti kiittää jotain muuta kuin blogin tähteä itseään.

Tässä tyylinäyte jenkkikaimaltani vintagemekossa ja Miu Miun sandaaleissa.

Enpä laittaisi pahakseni, jos nuo miumiut löytyisivät minunkin kenkämerestäni.

Seinälläni

Vaivihkaa seinilleni on ehtinyt kertyä jo yhtä ja toista. Suoranaista taidetta syntyi maalariporukan voimin jo ennen kuin ehdin muuttaa sisään.

Makuuhuoneeni lehvästöseinämaalaus on tehty glasyyrimaalilla tavallisen mattapintaisen seinämaalin päälle. Maalaus toteutettiin printtaamalla mustavalkoinen, graafinen kuva kalvolle ja heijastamalla se seinälle perinteisellä piitoheittimellä. Toivottavasti kultamaalin shiftaus matasta metallinhohtoiseen valosta ja katselukulmasta riippuen välittyy kuvasta edes jotenkin.

Eteisen kello tikittää kylpyhuoneen ja komeron ovien välissä kertoen kiireisille lähtijöille, kuinka monta punaista sekuntia on enää jäljellä siihen, että pitää jo juosta. Tai itse asiassa kello ei tikitä, vaan sekuntiviisari liukuu eteenpäin äänettömällä vääjäämättömyydellä. Philippi-merkkinen aikarauta on ostettu Stockmannilta. Kello kaipaa eleettömyydessään seurakseen jotain inhimillistä ja hieman rosoista. Ehkä joku pieni taulu tuohon alle? Hmm, jään odottamaan, että sellainen löytää luokseni.

Harvoja entisestä kodista mukaan tulleita asioita on tämä Marimekon lehtikuvioisesta kankaasta tehty taulu. Valinnan vaikeus sopivaksi kangastaulun kuosiksi oli silloin pari vuotta sitten tuskaisa. Jotenkin lehtikuvion harmoninen graafisuus kolahti. Lehti myös puhuu silloin vastahankitun Secton Octo-valaisimen kanssa samaa kieltä ja sehän sopii liikaa meteliä kaihtavalle sisustajalle.

Vähemmän pähkäilyä tuotti tämän keittiön seinän tunnuslauseen valinta. Piipahdus Kruununhaassa sijaitsevaan Olkkari-kivijalkakauppaan jätti lähtemättömän jäljen sydämeeni. Liike on pullollaan ihania printtijulisteita (myös niitä hypersuosittuja Keep calm and carry on -julisteita ja muita tuotteita), saippuoita ja kaikenlaita pientä sisustustavaraa. Seinälleni päätynyt mustalle paperille valkoisella painettu limited edition -versio oli kaupan viimeinen. Koska kellertävälle pohjalle mustalla painettu normaaliversio ei aiheuttanut läheskään samanlaisia sykähdyksiä kuin tämä, joten oli toimittava ns. tunteen vallassa. Enkä ole katunut. Teksti kelpaa hyvin elämänohjeeksi, eikö vaan?

Keittiön seinä kaipaa enää kelloa. Olen kellofriikki. En kaipaa kelloja niinkään esineinä (toki tyylikäs kello on kiva :)), vaan minun on tiedettävä koko ajan, mitä kello on. Tiedän, kuulostaa pahalta. Ei yhtään zeniä. Mutta aamukiireessä ei ehdi miettimään zeniä, vaan sitä, mitä kello on. Millainenkohan tuohon tekstijulisteen viereen sopisi? Ehdotuksia?

Kesän loppu

Syksy romahti tänä vuonna niskaan hurjien kaatosadekuurojen lomassa päivänä parin kuluessa. Nyt tuntuu uskomattomalta, että vielä viikko sitten oli käytännössä hellettä ja kävin kävelylenkillä puuvillashortseissa ja t-paidassa. Vaikka ei siellä nyt niin kylmä ole vieläkään. Mutta silti ihan eri tuntuista. Aamuisin on laitettava sukat jalkaan ja paidan ja jakun väliin on vedettävä neuletakki.

Viime viikon lopun lämpäaallossa satuin kahdesti kaupungille ajelehtimaan. Iltapäiväauringon lämmin keltainen valo ja kesän uneliaisuudessa unohtamani ihmispaljoudet olivat outo, jotenkin kiihkeä yhdistelmä. Kaupunkikin tuntui muuttuneen lyhyessä ajassa. Jotakin orientaatiostani kertoo, että bongailin lähinnä uusia kauppoja :)

Kieseleffin korttelin hieman nukkavierusta ja sokkeloisesta käsityöläis-turistirysästä oli loputtomalta tuntuneen remontin keskellä kuoriutunut tyylikäs, valkoinen kotimaisen designin ja herkkujen keskus, joka kelpaa taatusti paitsi turisteille, myös meille helsinkiläisille. Tykkään! Ennen kun huomasinkaan olin päätynyt Samujin uuden liikkeen avajaisiin, jossa tungos oli sen verran hikinen ja pienen putiikin joka nurkka niin täynnä tunnettuja bloggaajia, että siirryin suosiolla takaisin Aleksanterinkadulle hengittämään.

Pari sataa metriä katua alempana löytyi seuraava uusi tuttavuus: Kiehl´s. Liike oli juuri sellainen kuin kauneustoimittajat ovat hehkuttaneet: vanhaa apteekkia muistuttavan sisutuksen ja kemian laboratorion hyllyntäytettä muistuttavien purkkien ja tuubien keskellä käsittämättömän nuori ja kaunis ja herttainen myyjä myi minulle yhden mango-huulirasvan. Se olikin kutakuinkin ainoa tuote koko kaupassa, jonka tuoksu ei saanut silmiäni kirvelemään. Apteekkifiilis kun oli useimmissa tuotteissa viety hajuun asti. No, ehkä ne on sitten sitäkin tehokkaampia.

Löydettyäni ulos rullaportaittensa asentoa jostain käsittämättömästä syystä muuttaneen Kämp Gallerian uumenista katselin hyvän tovin ihania balleriinoja Keskuskadun kävelyosuudella. Tanssijoiden hiki virtasi ja minä yritin aikani saada selkoa uuden puhelimeni kamerasta. Ei onnistunut.

Taiteiden yö oli alkamassa ja minä pakenin kaupungin liialliseksi käyvää energiaa lähiön rauhaan.

Tunnelma oli hieno. Malja ihanalle Helsingille!