Uutta väriä

Pari viikkoa sitten lupasin kuvia Lontoon-löydöistäni, jotka ovat muuttaneet vaatekaappini värimaailmaa yllättäen karvan verran maanläheisempään ja lämpimämpään suuntaan. Olen ollut jo vuosia harras kannattaja selkeälle valkoinen-harmaa-musta-linjalle, jota on täydennetty denimillä ja muutamalla kirkkaalla värillä. Kaikki murretut värit ovat loistaneet poissaolollaan.

Alkusyksystä löysin itseni useammin kuin kerran pohtimasta, miten hyvin erilaiset lämpimät ja hyvin ei-selkeät karamellin ja oranssiruskeat värit sopivatkaan mustan ja denimin kanssa. Ja kuinka ollakaan, Lontoo sai pääni pyörälle niinkin vakavasti, että huomasin kantaneeni kolmessa päivässä kolme ruskeaa vaatetta kassan kautta hotellihuoneeseeni (ja sitä kautta toki kotiin asti). Oh dear.

Oman paikkansa vaatekaapissani löysivät nopeasti Clarksin superihanat nilkkurit, Cosin suloinen, ohuehko, hupullinen villakangastakki ja Nextin kapealinjainen tunika.

Olen aivan ihastunut! Clarksit ovat tyylikkyydessään melkein Chie Miharan lähes laittoman söpöjen nilkkureiden veroiset ja uskomattoman mukavat jalassa. Karamellin ruskeat kengät on täydellinen pari farkkujen, mustien hameiden ja... kaiken kanssa. Ja kärkihuomioni pitää jossain määrin paikkaansa näidenkin kohdalla: kärjet eivät ole aivan pyöreät vaan ihan selkeästi vähän terävämmät;)

Aavistuksen hankalampi naitettava on Cosin takki. Sen ruskea taittuu hieman oranssiin olematta kuitenkaan räikeä. Mutta vetäessäni tuulisella ratikkapysäkillä hupun päähäni tunnen itseni punahilkaksi (sellaisella hyvällä tavalla) ja ankea kulkuvälineen odotus on pelastettu. Takki on juuri sopivan lämmin syksyisen koleisiin aamuihin, mutta talvipakkasilla se saa tehdä tilaa paksummalle päällykselle.

Huokailin heti Lontoosta saapumisen jälkeen parillekin kaverille, että miksi ihmeessä Suomessa ei ole Cosin liikettä, sellaisen kun luulisi kuuluvan ihmisen perusoikeuksiin. Kuin tilauksesta silmiini osui muutamaa päivää myöhemmin uutinen Cosin nettikaupan avautumisesta, ja siihen olkaamme tyytyväisiä. Sieltä näyttää löytyvän myös minun takkini.

Nextin tunikasta ei ole tähän hätään kuvaa, ehkäpä sitten myöhemmin. Vaan mitäpä tuumaatte ruskeista ostoksistani?

Takin kuva: Cos

Kenkämeri Facebookissa

Kenkämeri löytyy nyt myös Facebookista. Tulethan tykkäämään!

Kohtaloa?

Lauantai alkaa vihdoin tuntua hyvältä. Vatsa on täynnä Stockan maalaissalaattia ja suklaamoussea, lasissa on alsacelaista vaaleaa ja viime päivien tiukka pulssi on tasaantunut.

Elämä Lontoon jälkeen on muuttunut jo elämäksi Luxembourgin jälkeen. Viimeinen projektireissu oli keskimääräistä rankempi. Menomatkalla missasin kyllä koneita takaisin Helsinkiin käännyttäneet salamat, mutta laukku jäi välilaskukentälle ja iltamyöhällä hotellin aulassa sain kuulla, että varauksestani huolimatta huonetta minulle ei ollut. Siinä vaiheessa alkoi jo tuntua epätoivoiselta.

Seminaari alkoi seuraavana nuhjuisissa reissuvaatteissa (sukat tosin tuokuivat käsisaippualta;)), mutta onneksi lounastauolla sain tiedon, että laukku oli saapunut hotelliini, jossa olikin huone loppureissuksi. Seminaariohjelma oli hyviä ja huonoja yllätyksiä täynnä. Paluumatka alkoi verkkaisesti, mutta lopulta sain kuitenkin juoksennella Helsingin-koneen perässä, kärsiä keljujen kanssamatkustajien totaalisesta kyvyttömyydestä joustaa ja tulla kotiin vasta yömyöhään. Työmatkustaminen ei siis ole vähässäkään määrin hohdokasta.

Mutta elämä voittaa. Tänään elpymisessä on auttanut kovasti Chisun uusin levy. Viime viikonloppuna ostettu levy laulatti jo alkuviikosta autostereoissa ja tuoreeltaan suosikikseni on nousst kappale Kohtalon oma. Videota laululle ei taida olla, mutta kuunnelkaa toki!

Elämää Lontoon jälkeen

Okein, myönnän heti: otsikko on totaalisen yliampuva. Suokaa anteeksi. Mutta toisaalta se on tottakin. Neljä päivää työmatkalla (jonka jokainen vapaa-ajaksi luokiteltava tunti oli pakattu täyteen kaupungilla juoksua ja ostostelua) syyskuun puolivälissä sai aikaan kaaoksen niin töissä kuin kotona kuin kukkarossakin.

Töissä ajauduin matkan jälkeen kierteeseen, jossa kaikkien käsillä olevien hommien deadline oli jo eilen ja niitä tehdessä seuraavien hommien deadlinet tuli ja meni. Liikaa hätäisiä päätöksiä, syömättömiä lounaita ja pinnan kiristymistä. Vasta nyt alkaa helpottaa. Kotona vaivasivat sekaisin mennyt rytmi pojan kanssa ja jatkuva huono omatunto liiasta työnteosta ja rahanmenosta. Ja blogikin on ollut ihan ypöyksin ja hylättynä, mikä sekin on omiaan aiheuttamaan kärvistelyä, vaikka ihan omasta halustani ja pitkälti varmaan myös omaksi ilokseni tätä kirjoitankin.

Miten tämä voikin olla tällaista? Kertokaa joku, please.

Mutta Lontoossa oli kivaa. Kaupunki ei ollut ollenkaan niin ikävä ja tyly suurkaupunki kuin maineensa on. Aurinko paistoi ja oli lähes kesäisen lämmintä. Matkaseura oli mukavaa. Camp-henkisellä jokiristeilyllä kaikkien käteen iskettiin puolikas viinipullo. Joka kulman takana oli juuri sellainen kauppa, jossa haluan käydä. Tein muutamia erittäin hyvältä tuntuvia, mutta tyylilleni uudenlaisia hankintoja. Ehkäpä Lontoo on juuri sellainen paikka, jossa sopii ottaa tyyliaskeleita eteenpäin?

Sen verran paljastan, että nämä askeleet on otettu mm. karamellinruskeissa Clarkseissa, mutta ennen kuin menen tarkemmin löytöihini, tässä muutama kuva reissulta.

Hotellilta parin kulman takana ollu Covent Garden tuli tutuksi...