Vihdoin ja viimein löytyi syy katkaista piiiitkä bloggaustauko, sillä näitä uutisia on pakko hehkuttaa: kevään aikana Helsinkiin avataan sekä Cosin että French Connectionin liike! Ja mikäs olisi kuulkaa sen ihanampaa. Vielä yksi Vila, H&M, Cubus tai jotain sitä samaa rataa, mitä on nähty jo niin miljardi kertaa, niin olisin ehkä saattanut joutua poksahtamaan.
Mutta nyt ei onneksi tarvitse.
Joku siellä ruudun toisella puolella voi nyt sitten kysyä, että mikset hyvä ihminen osta nettikaupoista. No siksi. En vaan osaa. Olen jotenkin siinä mielessä vinoutunut, että vaatteita on päästävä hipelöimään, tunnustelemaan, sovittamaan ja mallaamaan ennen kuin kykenen päättämään, että sopiiko vai eikö sovi. Kaikista niistä vaatteista, joita sovitan, ostan lopulta ehkä max 20 prosenttia. Ja loput 80 prosenttia ovat sellaisia, joissa olen arvellut viihtyväni sillä perusteella, millä vaate näyttää puolen metrin päässä henkarissa roikkuessaan ja miltä kangas tuntuu kädessä. Miten siis ikinä voisin onnistua nettikaupoilla?
Tätä sovitusonglemaa lisää se, että kaapissani olevien vaatteiden perusteella olen kokoa XS-L. Siis kyllä. Ihan tuttujenkin vaatemerkkien leikkaukset ja mitoitus jaksavat aina vähän väliä yllättää ja ihmetyttää. Ja jos en jaksa hakea sovistuskopista toisen kokoista vaatetta, niin kuinka jaksaisin postitella niitä ympäri maailmaa ja käydä loputtomia sähköpostikeskusteluja ihan siitä ilosta,että saisin jotain uutta päällepantavaa.
Mutta mitäpä meiltä täältä maailman parhaasta Helsingistä puuttuisi? No ehkä jos vielä Massimo Duttin, Banana Republicin ja muutaman muun saisin. Niin huokaisin tyytyväisyydestä. Mitäs sinulle saisi olla, noin kauppamielessä?
