Ulkovaatehehkutusta

Tänäkin talvena ulkopukeutuminen on ollut lähinnä riittävän peittävien ja paksujen ulkovaatteiden ja kenkien kietomista ympärilleen. Ostin pari talvea sitten Tukholmasta polvipituisen, superlämpimän Inwearin untuvatakin ajatellen, että joo, tätä käytetään sitten ehkä max kolme kertaa per talvi näinä ilmastomuutoksen aikoina. Mutta miten kävikään? Olen käyttänyt sitä enemmän kuin mitään muuta talvikaapua. Hyvä sijoitus siis!

Viime päivät ovat ainakin Etelä-Suomessa tarjonneet lämpötilan puolesta onneksi vähän vaihtelua toppavuoren alle piiloutumiseen. Eilisellä shoppailureissulla tarkeni aivan loistavasti tällä ihanalla Marimekon villakangastakilla, jonka onnistuin nappaamaan vuoden vaihteessa huomattavalla alennuksella.

Villan ja mohairin sekoitusta oleva takki on villakangastakiksi uskomattoman lämmin. Neulos on niin tiheää, ettei navakinkaan tuuli puske läpi ja korkea kaulus suojaa kaulan hyvin hätätapauksessa ilman kaulaliinaakin. Tulppaanimainen leikkaus on minulle jotain uutta ja täytyy sanoa, että viihdyn siinä loistavasti! Voisin hehkuttaa tätä vielä vaikka miten pitkään:)

Jalassa ovat untsikkani kanssa yhtä uskollisesti palvelleet Camperin saappaat, jotka ovat tulleet metrisissä lumihangissa enemmän kuin tarpeeseen. Kumiset tasapohjat helpottavat jääkökkäreillä tasapainoilua. Jopa varret ovat juuri sopivat rimppakintuilleni. Mutta kuten kuvasta näkyy, voisin kyllä hoitaa niitä vähän antaumuksellisemmin. Anteeksi Camperit, äiti yrittää parantaa tapansa.

Erityismaininnan ansaitsee Sanniksen kutomat aivan hurmaavat, alpakkaiset pipo ja pyöröhuivi (jota ei kyllä kauluksen alta juuuri näy). Sain ne ystävältä viime talvena ja tykkään kuin hullu puurosta! Kaulasysteemi jää lämmittämään usein koko työpäiväksi arktiseksi ilmastoidussa toimistossa.

Näillä releillä lähdetään taas kohta liikkeelle, tällä kertaa ystäväporukassa Fazerin brunssille. (Tämä selittää sen, miksi bloggaan heti sunnuntaiaamusta: en voi syödä aamupalaa, jotta jaksan brunssitella, ja ilman teetä ja ruispaahtoleipiä ei voi lukea Hesaria. Täytyi siis kehittää sijaistoiminto:)) 

Leppoisaa sunnuntaita, rakkaat lukijani!

Kuvat by Sannis

Kevättä rinnassa ja väriä koivissa

Kerrankin voin hehkuttaa olleeni oikein tehokas tänään. Olen nukkunut viime viikkoina (lähinnä työstressin takia) huonosti, mutta viime yönä puksuttelin menemään 11 tuntia kunnon yöunia. Ja sen kyllä huomaa!

Suuntasin kulkuni puolen päivän kieppeillä Töölön urheilutaloon ja tempaisin kilometrin uintilenkin. Tämän vuoden toinen tonninen meni jo paljon kepeämmin kuin se jouluherkkuja täynnä olevan vatsan kanssa tehty ensimmäinen heti vuoden vaihteen jälkeen. Kyllä, olen näinkin aktiivinen suosikkilajini harrastaja, että parhaimmillaankin suoriudun altaaseen  puolentoista kuukauden välein. Noh, hyvä näinkin. Helsingissä on paljon hyviä uimahalleja, joista Töölöä ja Helsinginkatua voi suositella mukavan pieninä ja rauhallisina halleina kuntouimiseen. Lasten kanssa läträämisessä toimii paremmin Mäkelänrinne.

Mutta eihän tämän tekstin pitänyt käsitellä uimista, vaan kevättä ja värejä! Hyvänä jälkijäähdyttelynä uinnin jälkeen toimi rakkaan ja multitalentin ystäväni Sanniksen kanssa tehty ostoskierros. Ensin etsittiin Sannikselle juhlamekko ensi viikon Huipputärkeään ja Juhlalliseen Tilaisuuteen. Onneksi sellainen löytyikin kaikista maailman paikoista Sokokselta ja vieläpä alennettuun hintaan. Mekko oli täydellisen värinen (huom, ei musta!!!) ja istui kantajalleen erinomaisesti. Toivottavasti näemme Sanniksen tontilla kuvia juhla-asusta (vink vink Sannis:)).

Sitten Kluuviin, jossa tarkoitus oli suunnata Indiedays Fashion Weekend -tapahtumaan. Toisin kuitenkin kävi, kun yours truly bongasi heti sisäänkäynnin luona French Connectionin vasta-avatun liikkeen. Vaikka itsekin tulin taannoin kaupan Helsinkiin-saapumisesta maininneeksi, en sitä enää muistanut. Näin sitä voi dementikko yllättyä iloisesti:) Yllättäen aika moni muukin oli suunnannut samoille neliöille, joten tunku ja sovistukoppijono olivat sen mukaiset. Mukaani tarttui ihana jämäkästä trikoosta tehdyn tulppaanimallisen mekon oranssinpunainen versio, tässä sama FCUK:n nettikaupasta napattuna mustana versiona.

 

Sannis ei ollut väristä lainkaan vakuuttunut, mutta minä tykkäsin! Harmi, että toistaiseksi joudutte kuvittelemaan värin, jota ei nettikaupassa ollut tarjolla.  Jotenkin värit ovat olleet nyt kevättalvesta hyvin pinnalla. Vaikka muotiraamatut kautta linjan tuputtavat hempeitä pastellin sävyjä, olen minä selvästi ronskimmalla linjalla. Lupaan pyhästi kuvia oranssista ilmestyksestä heti, kun saan sen jalustan vihdoin ja viimein hankittua. Ai miten niin olette kuulleet saman lupauksen jo puoli vuotta sitten?


Väriä on piisannut myös arkipukeutumisessa näiden tomaatinpunaisten Mangon farkkujen ja Inwearin sekametelisopan värisen neuleen kanssa. Musta kausi on selvästi menneen talven lumia ja kevät huutaa VÄRIÄ! Punaisilla farkuilla ja raitaneuleella mentiin kaupungin lauantaihumussa tänäänkin.

Nilkkurit ovat vanhat tutut Vagabondit (joiden takahapsut heilahtelevat hupsusti kävellessä) ja huivi Zarasta jo syksyllä ostettu tummansininen tähtihuivi, joka on päässyt käyttöön vasta hiljattain.

Indiedaysin tapahtumaankin selvisin siinä vaiheessa, kun Sanniksen piti jo poistua kunnon perheenäitinä tekemään viikonlopun ruokaostoksia. Pääosin tarjonta oli tuttuja Suomi-designin "uusia" nimiä, mutta ehdottomasti eniten maininnan arvoinen oli minulle uusi Month of Sundays, jonka rekeiltä löytyi hurmaavia neuleita ja kivoja, mielenkiintoisia housuja, joissa oli hauskat laskoksen polvissa. Kannattaa tutustua!