Pääsiäisvinkki: rairuoho Klaus Haapaniemen maitotölkissä

Hyvät ystävät, aion ilahduttaa teitä muutamalla pääsiäisaiheisella vinkillä. Ihanaa, eikös? :) En olisi muutama vuosi sitten voinut todellakaan kuvitella olevani ihminen joka jakelee pääsiäisvinkkejä tai mitään muutakaan kotoiluvinkkejä, mutta lapsen myötä satunnainen kotona puuhastelu on väistämättä astunut elämääni. Ja yllättäen se on jopa ihan kivaa.

Ensimmäinen pääsiäisvinkkini on erityisen kaunis ja halpa rairuohonistutusastia. Sitä varten tarvitset yhden tyhjän, huuhdellun ja kuivatun Valion rasvattoman maitotölkin, jota koristaa Klaus Haapaniemen hurmaava, slaavilaisuutta henkivä kissa. (Joku saattaa muistaa maitopurkkirairuohon viime pääsiäisestä. Tämä idea kumpusi samasta lähteestä.)

Leikkaa maitopurkki kissan kohdalta myötäillen kissan päätä, selkää ja häntää ja muuten suunnilleen kissa selän korkeudelta suoraan.

Tämän jälkeen purkkiin olisi tarkoitus laittaa multaa, kylvää ruohon- tai ohransiemet ja kastella tasaisesti, kunnes ihanaa, uutta keväänvihreää alkaa pukata mullasta. Sen verran haasteita minulla kuitenkin on vielä kotoilun suhteen, että unohdin ostaa multaa kaupasta. Pääsiäisaskarteluvinkit jatkuvat kylvöskuvien kera siis myöhemmin:)

Ps. jos ette ole vielä muistaneet ostaa herkkuja virpojia varten, niin kipin kapin kioskille tai huoltikselle ostoksille. Meillä ainakin ovikello alkaa soida hyvissä ajoin ennen kauppojen aukeamista huomenna.

Design Market 8.-9. syyskuuta

Missään tapauksessahan nyt ei kannata ruveta odottelemaan syksyä, mutta tämä viikonloppu kannattaa silti merkata kalenteriin hyvissä ajoin: Design Weekiin kuuluvaa Design Market avaa ovensa tänä vuonna 8. syyskuuta.

Viime syksynä myyntitapahtumasta tarttui matkaan vain asioita sarjasta pientä ja kivaa, mutta puolitoista vuotta sitten toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja hankin Kaapelitehtaalta olohuoneeseemme Secton Octo-valaisimen.

Idea on se, että ovenkahvaan pitää mennä roikkumaan jo hieman ennen avaamista, juuri ennen h-hetkeä valaisimenhimoisille jaetaan ovenraosta vuoronumerot, joiden perusteella myyntipöydän yli jaetaan lievästi kakkosluokkaiset ihanuudet (joita on siis myynnissä hyvin rajoitettu määrä) reilusti alle puoleen hintaan. Kajahtaneeltahan tuo kuulostaa, mutta voittajafiilis oli melkoinen, kun sain kun sainkin kantaa havittelemani yksilön kotiin.

Ensi syksynä voisin melkeinpä yrittää samaa uudelleen. Ehkä makkariin lukulamppu?

Mistään ei saa etukäteen tietää, mitä malleja tai värejä on myynnissä, mutta onneaan kannattaa ehdottomasti  kokeilla. Suosittelen sekä metsästysvietin tyydyttämiseksi että sisustusvimmaan palavan rahanmenon hillitsemiseksi!

Nähdäänkö Kaapelilla syyskuussa?

Kuva: Secto

Mama's gotta brand new shoes

Kuten Facebook-tykkääjäni ovat jo huomanneet, on kenkämereeni uiskennellut salakavalasti jälleen muutama uusi pari. Kaikissa näistä kengistä on jotain sellaista, mitä olen vierastanut, mutta onneksi ennakkoluuloistaan voi päästä eroon.

Fakkukankaiset nauhanilkkurit ovat Biancon talvialesta hankittu ja odottaneet jo kiivaasti kevätkaduille pääsyä. Otin kuvia viikonloppuna ja päätin, että nyt, nyt on aika päästää ne irti! Mutta eikös sunnuntaiaamuna pihalla ollut kunnon kinos lunta kesäajan alkamisen kunniaksi ja farkkunilkkurit saivat hiipiä takaisin laatikkoonsa odottamaan takatalven päättymistä.

 
Se, mikä näistä tekee minulle epätyypillisen valinnan, on korkeahko kiilakorko. Olen aina jotenkin ajatellut, että kiilakorko on kömpelö ja hankala käytössä (minun vauhdissani kenkien täytyy olla nopeisiin käänteisiin soveliaat:)), mutta Biancojen kuminen pohja on mukavan tukevan ja riittävän joustavan tuntuinen. Katsotaan, miten ne pärjäävät sitten in action.

Vagabondin Jive-korkkarit juuri sitä oranssia, mitä olen aiemmin arastellut. Nykyäänhän mikään väri tunnu olevan ongelma, vaan olen kohta ihan riikinkukkoluokkaa! Klassisen malliset pirteänväriset korkkarit löytävät varmasti parinsa esimerkiksi farkkupinostani.

Farkkujen ja monen muunkin pariksi sopivat erinomaisesti nämä Peter Kaiserin open toe -avokkaat.Ihan näin meidän kesken voi paljastaa, että minulla on maailman jämäkimmät ukkovarpaat, jotka vaativat elintilaa! Yleensä avokärkiset kengät eivät kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan, sillä useimmiten ne painavat varvasparkojani kahta kauheammin. Kaiserit ovat osoittautuneet luottokengiksi jälleen kerran, sillä navy-henkiset kaunokaiset hellivät vaativia varpaitani jopa numeroa pienemmässä koossa kuin mitä yleensä käytän. Punainen väri taittuu aavistuksen punaviiniin, joten ne täydentävät hyvin kirkkaan- ja oranssipunaisten kenkieni kokoelmaa.

Kaikista uusista ihanista pareistani syyhyttää rakentaa keväänraikkaita, selkeävärisiä preppy-navy-asukokonaisuuksia, joita oli määrä kuvata sunnuntai-iltapäivän auringossa. Koska nuhainen nenäni olisi ollut kuitenkin punaisempi kuin mikään kenkäpari tai vaatekappale kaapissani,
päätin jättää suunnitelman toteuttamisen tulevaisuuteen.

Mikä on sinun suosikkiparisi?

Gwyneth Paltrow ja Modern Preppy Lindexillä

Kirjoitin viime syksynä Seppälän Paola Suhonen -yhteistyöstä ja varsinkin postauksen kommenttipuolella käytiin keskustelua vaateketjujen designer-yhteistyön järkevyydestä ja myös siitä, miksi ne usein ärsyttävät: suunnittelijan nimi antaa olettaa paremmasta laadusta kuin yleensä todellisuudessa on ja kampanjat on yleensä totaalisen ryöstöviljeltyjä mainoksissa, lehtien muotijutuissa ja blogeissa.

Mua ärsyttää kaikkein eniten tuo jälkimmäinen. Designereiden piipahduksien markkinointi on karannut ihan totaalisesti käsistä. Huhut lasketaan liikkeelle jo kauan ennen varsinaista nimen julkistusta, mallistosta vuodetaan sneak peekejä tarkan suunnitelman mukaan viraaliefektin maksimoimiseksi ja ennen kuin mallisto saapuu kauppoihin, on  j o k a  i k i n e n  nettisivu, mainostauko ja muotilehden sivu tuputettu täyteen kampanjan mainoksia ja sisältöyhteistyötä. Tässä vaiheessa ainakin minä olen niin kurkkuani myöten täynnä Suhosta, Marnia ja Versacea, ettei mallisto enää jaksa kiinnostaa.

En halua olla kävelevä mainoskyltti, jonka jokaisen vaatteen, kengän ja korun ostopaikan ja hinnan tietävät ihan kaikki. Samasta syystä en yleensä halua liian näkyviä logojakaan vaatteissa, laukuissa tms. Ette saisi ikinä minua kiinni räyhäkkään, Guess-logolla kuorrutetun veskan kantamisesta:) Ja ennen kuin osoitatte sormella, niin kyllä, tunnustan, olen tehnyt poikkeuksia sekä designer-yhteistyötuotteden kuin logojenkin suhteen. Omiin periatteisiinsa ei kannata kuitenkaan hirttäytyä, eihän.

Mutta mennäkseni tämän paasauksen jälkeen asiaan, niin olen kovasti tykännyt Lindexin Modern Preppy -kampanjasta, joka ei tietenkään ole yhteistyötä nimekkään suunnittelijan kanssa, mutta paljon samaa henkeä on ykkösrivin näyttelijän ottamisessa malliston keulakuvaksi. Ja mikäs Gwynethistä on tykätessä! Täydellinen girl next door sopii kuin nakutettu preppy-malliston malliksi.

Mallisto on ollut toki melko näyttävästi esillä - mutta riittävällä kohtuudella kuitenkin. Ehkä oleellisinta on kuitenkin se, että vaatteet ovat paitsi tyyliltään miun maun mukaisia, mutta myös riittävän anonyymejä. Jotenkin tuo kuulostaa hassulta ääneen sanottuna, mutta haluan, että vaate ilmentää minua ja tyyliäni - eikä huuda sitä, mistä se on ostettu ja kuka sen on suunnitellut.

Vaikka ostankin Lindexiltä yleensä vain lastenvatteeita, niin tämän malliston aion kyllä kipaista katsomassa, jos siitä nyt on enää mitään jäljellä, sillä ainakin nettikaupasta on osa tuotteista jo loppuunmyyty. Kelpuuttaisin kuvien perusteella ainakin nuo Gwynethinkin ihkuttamat oranssi pillit ja tämän superkauniin hameen.

Mitäs te pidätte preppy-tyylistä?

Addicted to you

Ostin Diorin Lip Maximizer -huulikiillon viime keväänä kuka-muistaa-miltä-lentokentältä, mutta ei se mitään rakkautta ensi silmäyksellä ollut. Huulia turvottava efekti tuntui aluksi oudolta, raapivalta ja hermostuttavalta. Sittemmin hoksasin, että kiillon kanssa täytyy olla suht tarkka: ei liikaa, eikä varsinkaan yhtään huulten rajojen ulkopuolelle. Sillä alun pieni nipistely pysyy hallinnassa.

Ja näin meistä tuli kuin tulikin ystävät ja nyt olen koukussa. Maximizerini vetää viimeisiään, enkä tiedä mitä tekisin ilman sen karkkimaisen mantelista tuoksua aamuisin. Miten näin pienellä jutulla voi ihminen saada itsensä tuntemaan heti paljon, paaaljon freesimmäksi ja ihanammaksi ja kauniimmaksi?

Onneksi seuraava työreissu on jo ensi viikolla, joten pääsen täydentämään varastoani...

Lakka kynsissä on Isadora Wonder Nail Beach Khaki, huppari H&M, mummouttava atopiaiho mallin oma.

Hempeä kevätpäivä sairastuvalla

Olen onnistunut välttämään kaikki flunssat ja mahataudit koko talven, vaikka suurin osa työpaikan ja lähipiirini jengistä on kuukahdellut sänkyyn sairastamaan tämän tästä. Tämähän on tietysti ollut aivan huippua, koska olen voinut paikata tiedottajan mentäviä aukkoja töissä ja hoivata läheisiä urheasti ja pyytettömästi... joo.

No, mitäpä muuta tunnollinen valtion virkamies tekisi kuin sairastaisi pitkään odotetulla lomallaan? Juu, en minäkään keksinyt oikein vaihtoehtoja, joten tässä sitä nyt ollaan: nenä nessuun upotettuna, teemuki höyrykylvyn virkaa toimittamassa.

Viimeksi tässä tilanteessa tankkasin lohturuokaa, mutta tänään olen uppoutunut pastellisten kevätmuotilehtien maailmaan vastaavaan ähkyyn asti.

Vaikka viimeksi taisin uhota astetta - tai useampaa - jyrkempien sävyjen nimeen, on flunssan pehmittämä pääni alkanut lämmetä myös utuisille vedenväreille. Mielessäni välkkyy esimerkiksi tämän H&M:n mekon kaltainen merenvihreä tyyli:

Mekossa yhdistyy hauskalla tavalla kaksi tämän hetken supertrendiä, kunnollinen preppy-tyyli selkeään kaulukseen asti napitettuine nappilistoineen ja herkän harsomainen pastellisuus. Siis jotenkin tykkään, ei sille mitään voi.

Alempi kuva: H&M

Mekkomeininkiä

Tässä sunnuntaissa on mennyt käsikirjoituksen mukaan ainoastaan ja vain se, että kävin uimassa suosikkihallissani kilometrin lenkin (hassujen pappojen hyvässä seurassa:)). Muuten päivääni on mahtunut odottamattomia puhelinkeskusteluja (oikein kivoja sellaisia, tosin), sairastuneita lapsia, missattuja tapaamisia, kadotettuja kotiavaimia ja turhaa/taurhautunutta ajelua ympäri lähitienoota.

Mutta nyt olen onnellisesti kotona, vatsa täynnä aurinkokuivattutomaatti-kananrintaa ja mozzarellasalaattia - sori, valokuvaa en nälissäni kerinnyt ottaa todisteeksi - ja valmiina jakamaan kanssanne eilisen ihan-itse-organisoidun valokuvasession tulokset á la oranssinpunainen French Connectionin mekko. Alkuun kuuluu tietysti häveliäästi pyytää anteeksi, että mallinne ei ole ihan vielä omaksunut kaikkia Huippiksen oppeja, mutta tällä mennään:)

Ja tästähän on kyse:

Rakastan, rakastan tuota väriä! Ainoa, mitä vähän arastelen mekossa on etupuolen löysyys, joka kadottaa vyötärön tyystin. Toisaalta se onkin juuri se juju, yhdessä oikean olan laskoksen kanssa. Huomaan silti, että olen alla olevissa asustuksissa pyrkinyt lähes kautta linjan rakentamaan sitä vyötäryöä paikalleen.

Alkuun hyvin simppeli musta Espritin jakku ja Peter Kaiserin mokkasaappaat. Äh, en oikein tiedä. Liian varman päälle, eikä väriyhdistelmä ole kovinkaan vuodenaikaan sopiva. Jakusta täytyy tosin mainita, että mekon tapaan, se on erittäin jämäkkää puuvillatrikoota ja supermukava päällä. Erityisesti arvostan sitä, ettei siinä ole nappeja kädensuissa, sillä ne vievät toimistotyötä tekevät ihmisen järjen rapistessaan näppiksen reunaan. Plussaa siis siitä.

Variaatio edellisestä korvaa jakun Guessin solmittavalla, leveällä nahkavyöllä:

Uuuuh, selvää bilevaateosastoa, josta luulisi irtoavan muikempia ilmeitä kuin mallinne tiukka toljotus. Tämä asu täytyy pitää mielessä, kun seuraavan kerran kutsu käy iltarientoihin.

Ja eteenpäin:

Inwearin harmaa, rintakukalla ja valkoisilla tikkauksilla terästetty pellavajakku on ikivanha ja ikisuosikki. Ja nyt kaikille vintage-orientoituneille lukijoilleni tiedoksi, että minun skaalassani ikivanha tarkoittaa noin kahdeksan vuotta vanhaa:) Jakku henkii ilmiselviä kevätviboja ja yhdistettynä Camperin maryjaneihin tämä versio kiilaa selvään kärkeen! Tykkään erityisesti  materiaalien kontrasteista: sileä, hieman kiiltävä puuvillatrikoo, mattapintainen pellava ja nukkainen nupukkinahka ovat suloinen yhdistelmä.

Viimeiseksi vielä kevään huipputrendi eli punaisen eri sävyjen vähemmän konventionaalista yhdistelyä: oranssinpunainen, terävä pinkki ja vaaleanpunainen ovat itse asiassa aika sulava yhdistelmä, nyt kun silmä on siihen tottunut lehtien ja blogien kuvissa. Tässähän voisi olla astetta vinkeämpi työasu perusharmaan setin rinnalle. Jotain rauhoittavaa asuun piti toki ympätä, joten kengät saivat olla hillityn beiget nauhakorkkarit. Neuletakki Inwear (jonka tarinan lupaan kertoa teille joskus) ja harjattu pintanahkaa oleva vyö Tiger of Sweden. Mitäs jos tuohon lisäisi vielä sähkönsinisen kiiltonahkaväskyn?

Kysymys kuuluu: mikä on sinun suosikkisi? Ja onko mallin suotavampaa käydä ensin missikoulu, ennen kuin alkaa postaamaan uusia poseerauskuvia tänne?

Ps. tätä kirjoittaessani muistelin suurella kaipauksella turkulaisen Annan pitämää Meidän Pariisi -blogia, joka ikäväkseni lopetti pari vuotta sitten. Anna oli superhyvä erilaisissa yhdistelmissä ja kerrostamisessa. Meidän Pariisin tekstit olivat aina lukemisen arvoisia ja Annan poseeraukset mielettömiä. Kaipaan Annaa ja Meidän Pariisia, joten jos satut tuntemaan hänet, kerrothan rakkaita terveisiä.

Maailman ihanin kevätpipo

Hyvä ystävä on elintärkeä juttu. Mitä olisikaan elämä ilman pitkiä tilityspuhelinkeskusteluja, kikatuksen täytteisiä kuohari-iltoja ja yhteisiä shoppailukierroksia hyvän, hyvän, parhaan ystävän kanssa.

Sitten, kun ystävästä kuoriutuu vielä uskomaton neuletaiteilija, joka pyöräyttää toisinaan myös kaverille jotain mielettömän kaunista ja suloista, ei voi olla muuta kuin suderduperonnellinen. Tässä esittelyssä Sanniksen kutoma kevätpipo.

Pahoitteluni talvenkalpeasta mallista, joka ei tiennyt joutuvansa kameran eteen. Mutta vähät siitä, katsokaa tuota pipoa! Väri on aivan täydellinen murrettu oranssinpunainen (Sannis oli pannut merkille totaalisen huumaantumiseni FCUK:n mekon väriin) ja mitoitus juuri passeli eli napakka resorista ja muuten rennonletkeä. Virkattu koriste antaa juuri sen omaleimaisen ilmeen, jota Sanniksen luomukselta sopiikin odottaa.

Neuletaiteilijan tontilta voi opiskella, että pipon malli on nimeltään mariomyssy ja että lanka on eettisesti tuotettua Abuelita Merino Worstedia, joka Sanniksen kertoman mukaan ihanan silkkistä puikoilla ja sama ominaisuus tuntuu myös tuotosta käyttäessä. Tämä asuste kirkastaa kyllä keväiset illat, kun pipo on vielä tuikitarpeellinen. Iso, iso, ISO kiitos Sannikselle piposta!

Sannis toivoi asukuvaa piposta yhdessä Marimekon villakangastakkini kanssa. Saamasi pitää:

Hienostihan nuo passaavat yhteen! Väriskaala on minulle muuten sitä minulle perinteisempää arjenharmaata skaalaa (vaikka viime aikoina omituisia värisaarekkeita vaatekaappiin onkin kertynyt, kuten olemme saaneet havaita).

Ja nyt jos joku ei huomannut, niin alempi kuvahan on otettu itselaukaisulla kamera tukevasti vastahankitussa jalustassa nököttäen! Otetaan tähän vielä pari huutomerkiä!!! Eihän sen jalustan ostamiseen mennyt kuin melkein vuosi... No, tänään on otettu ilo irti vekottimesta ja sitä erästäkin French Connectionin mekkoa on kuvattu asustettuna sillä, tällä ja tuolla. Niitä kuvia saatte nähdä huomenna.

Mutta mitäpä tykkäätte piposta?

Ylempi kuva by Sannis.

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?

Punaisen ja oranssin lisäksi vaatekaappiini on viimeisen vuoden aikana hiipinyt myös yllättävän paljon keltaista. Kaikki alkoi viattomasti yhdestä topista ja nyt ollaan jo tässä pisteessä... Mihin tämä vielä johtaakaan?

Väriympyrästä puuttuu enää se vihreä. En löydä mistään juuri sitä oikeaa vihreän sävyä, joka ei ole liian kylmä eikä liian lämmin vaan juuri sellainen hyvä, intensiivinen vihreä. Missä lie luuraa.

Ja milloin minusta tuli tällainen väri-ihminen? Olen hämmentynyt.