The kengät, kevät 2012

Viime syksynä mentiin kenkärintamalla överilinjalla. Glitteriä/niittejä/paljetteja piisasi. Korot olivat korkeat ja paksut tolpat. Väriä löytyi, eikä tarkoitus todellakaan ollut sulautua tapettiin. Jos syksyn 2011 kenkätrendit tiivistyvät johonkin malliin, niin ehdottomasti näihin Miu Miun kenkiin, jotka näkyivätkin muotilehtien ja -blogien palstoilla niin tiuhaan, että alkoi jo tulla paha olo.

Tänä keväänä väriä löytyy edelleen, mutta heleämpänä. Nämä Minna Parikan Pom Pom Peep Toe -sandaletit edustavat aivan täydellisesti tämän kevään trendejä: osin pehmeää pastellia, osin kirkkaampaa karkkiväriä, eri värejä iloisesti sekaisin, leikkisyyttä, tekstuuria ja huikeaa näyttävyyttä. Sopisivat mainiosti esim. Louis Vuitton S/S 2012 -inspiroituneen pitsiasun seuraksi (sellaisen voi näemmä hankkia esim. Zarasta tai H&M:stä myös me kevyemmän kukkaron kantajat).

Molemmat näistä ovat mielestäni aika Wau, vaikka eivät omaan tyyliini sopivat. Sellaiset ovat etsinnässä, vaikka onhan noita pareja kenkämereen kertynyt. Totesin kuitenkin kenkäesittelypostausta tehdessäni, että useimmat vähänkään näyttävämmistä kengistäni ovat selvästi talvijuhlasesonkiin hankittuja ja tarvitsisivat rinnalleen kesäversion. Tuumani sinetöi Muoti mielessä -blogin Annen haaste hankkia suorastaan hulppeat kevätkengät. Olihan tuohon tartuttava!

... to be continued!

Liikeuutuuksia Helsingissä

Sitä Cosin Kämp Galleriaan avautuvaa liikettä odotellessa (Miksei missään voida kertoa, koska se avataan? Jos tiedät päivän, vaadin tietoa kommenttiboksiin!) voimme ilahduttaa itseämme näillä uutuuksilla:

Furla Kämp Galleriassa

Furlan nahkalaukut ovat ihan mielettömän ihania ja suloisia. Kuolaan niitä yleensä työmatkoilla erinäisillä lentokentillä, mutta toistaiseksi en ole saanut vielä yhtään hankituksi. Tänä keväänä Furlan mallistossa on paljon kirkkaita karkkivärejä, mutta itse himoitsen eniten tätä hurmaavaa Futura Totea.

Mikä sopisi vaatekaapin kevätpiristykseksi paremmin kuin laadukas ja tyylikäs valkoinen laukku, jossa kunnon hihnat ja tyttömäiset piparkakkureunukset? (No, ehkä tietyt kengät, mutta palataan siihen myöhemmin.) Jos olet väristä eri mieltä, Futuraa saa myös pinkkinä, violettina ja jopa hopeisena.


Tommy Hilfiger Mikonkadulla


Tommy Hilfiger on avannut vihdoin ja viimein oman myymälänsä Helsinkiin. Tähän asti merkkiä on saanut toki esim. Stockmannilta ja Aleksi 13:sta, mutta tietysti tavaratalojen osastot ovat aina melko pieniä. En ole vielä päässyt sisään liikkeeseen asti (kerran kävin tosi kurkkimassa ikkunoiden takaa ohikulkiessa, mutten kerennyt tekemään kierrosta sisäpuolella), mutta toivoisin erityisesti, että heillä olisi kunnollinen valikoima kenkiä. TH valmistaa todella monikäyttöisiä, kauniita kenkiä, jotka ovat vieläpä hyvät jalassa. Tykkään!

Hilfigerin kevätmallisto on hieman liian armyhenkinen minun makuuni. Tällä hetkellä ostoslistalla on (monen, monen muun asian lisäksi) simppeli neule, jota voisi pitää farkkujen, chinosien ja rentojen, suoralinjaisten hameiden kanssa. Tässä yksi erittäinkin harkitsemisenarvoinen esimerkki TH:lta.

Kenkämeri approves!

Kuvat valmistajien sivuilta.

Koreampia kuvia (toivottavasti)

Tähän asti olen näpsinyt blogikuvani Canonin pikkupokkarilla, joka sinänsä ajaa asiansa oikein hyvin, mutta blogikuviin toivoisin selvästi enemmän syvyyttä ja erityisesti parempia tarkennusominaisuuksia. Niinpä tässä päivänä eräänä marssin kauppaan ja tulin ulos sieltä tämä kassissa:

Nyt se pitäisi vielä uskaltaa purkaa ulos paketista ja alkaa harjoittelemaan. Vinkkejä kuvaamiseen vastaanotetaan kernaasti!

Shake it baby!

Juhlimme viime perjantaina erään pitkän työprojektin päättymistä kokolailla antaumuksella. Pieni revittely ei ollut kuitenkaan vähäisimmässäkään määrin ylimitoitettua, olimmehan suoriutuneet kunnialla tsiljoonista deadlineista, ryydyttävistä työmatkoista ja sadoista (ihan tosi) raporttisivuista. Aluksi saimme Annankadulla sijaitsevan A21 Cocktail Loungen Timolta asiantuntevan ja hauskan oppitunnin cocktailien tekemisestä.

 
Sitten oli oppilaiden vuoro. Juomien valmistaminen oli tarkkaa ja hauskaa puuhaa ja ilmeet ovat sen mukaiset. Muiden työtovereitteni joukossa Sannis ja M mittasivat, jäähdyttivät ja sheikkasivat.

 

 

 

 

 

 

Lopputulokset olivat paitsi kauniita, myös ihanan makuisia.

 

 

Ilta jatkui hurmaavan Mange Sudin suussa sulavalla illallisella.

Ja mitä sen jälkeen tapahtui - siitä ei onneksi ole kuvatodisteita. Mutta hauskaa oli aina siihen saakka, kunnes dagen efter koitti.

Kiitokset kaikille rakkaille ystäville ja työtovereille ikimuistoisesta illasta! Tämän voimalla jaksaa taas monen monta tasaisen arkista, työntäyteistä päivää. Vaikka muutokset ovat välttämättömiä, ei niistä kuitenkaan koskaan selvitä ilman tiettyä haikeutta ja kaipuuta menneisiin huippuhetkiin. Uudet tuulet puhaltavat kuitenkin jo, joten eteenpäin on mentävä.

Osa kuvista Sannis ja M.

Vuosi kenkämeressä

Tajusin eilen illalla yllättäen, että Kenkämeren historiallinen yksivuotispäivä on jo tänään! Taival alkoi viime keväänä näissä filosofisissa tunnelmissa. Merkkipäivän kunniaksi nappasin kuvan osasta kenkämertani, ihan kaikkea en saanut kuvaan mahtumaan.

Miten paljon historiaa, hauskoja ja tiukempia hetkiä, tallottuja kilometrejä, mielikuvia ja odotuksia, muistoja ja merkityksiä voi kenkiin liittyä. Vaikka joskus heitänkin vanhoja puhkikuluneita pareja pois, on se yleensä kuitenkin moninverroin vaikeampaa kuin vaatekappaleista luopuminen. Niinpä kaapistani löytyy vielä toinen mokoma sandaaleja, saappaita, kävelykenkiä ja jopa kumisaappaita.

Jos näistä pitäisi valita se Kenkämereni helmi, valitsisin ehkä keskivaiheilla olevat Tommy Hilfigerin korkkarit, jotka ovat juuri passelit monenmoiseen preppy-asuun, mutta myös muodollisempaan pukeutumiseen.

On ollut ihanaa, jännittävää ja opettavaa kirjoittaa tätä blogia ja riemullista joka ikinen kerta, kun joku teistä käy kommentoimassa ja muuten vain hihkumassa kommenttiboksissa. Toivottavasti jaksatte käydä myös jatkossa kurkkimassa juttujani:)

Elämä vie

Pahoitteluni, että Kenkämeressä on ollut aika hiljaista tällä viikolla. Elämä kattaa eteen säännöllisen epäsäännöllisesti yllättäviä tilanteita ja nyt olen keskellä yhtä - ei odottamatonta, mutta silti yllättävää - muutosvaihetta elämässäni. Kaikki hupeneva aika on siis kulunut käytännön asioiden edistämiseen.

Väliin on kuitenkin mahtunut myös suurta juhlaa, mistä kerron perusteellisemmin hieman myöhemmin, kunhan saan ensin kaikki 218 illan aikana otettua omaa kuvaa ja kavereilta saadut parhaat otokset sortattua ja käsiteltyä. Pientä iltapuuhaa tiedossa:)

Tästä se kaikki kuitenkin lähti.

Viettäkääpä ihana, aurinkoinen sunnuntaipäivä! Palataan linjoille myöhemmin.

Päivän yllätys

Päivän iloinen ylläri löytyi ihanan Olivian uusimman numeron sivulta 22.

Tämän kommentin kirjoitin sen jälkeen, kun olin fiilistellyt FCUK:n oranssinpunaista mekkoa kokonaisen postauksen verran ja Stellalla oli päällä... no, mustaa ja harmaata tietysti.

Onhan siinä jotain maagista saada nähdä omat sanansa painettuna lehden sivulle. Kiitos, Olivia, päivän wau-hetkestä!

Preppynä töissä

Viikonloppuun kasatut velvollisuudet (ja hauskuudet) ovat pitäneet bloggaajanne kovasti kovasti kiireisenä, mutta jaksan tässä välissä esitellä teille kuitenkin muutaman preppy-tyylisen työasun viime ajoilta - ihan näin sunnuntain kunniaksi:)

Part Twon punainen jakku on ihanaa villasekoitetta, jonka ansiosta se ei rypisty helposti ja hengittää hyvin. Tämä asu tuli testattua parin viikon takaisella Tukholman työreissulla, lukuunottamatta Peter Kaiserin korkkareita. Niiden sijasta jalassa oli Biancon farkkunilkkurit, jotka sopivat kokonaisuuten myös tosi kivasti. Enempi juttua molemmista kenkäpareista löytyy täältä. Lentomatkoilla lämmitti myös Lily and Lionelin kukkahuivi. Paitapusero Esprit ja farkut Diesel.

Tällä viikolla duunia on paiskittu mm. tämän näköisenä. En pääse millään eroon ajatuksesta, että kuvassa on jotenkin mittasuhteet ihan kummalliset. Johtunee siitä, että olen sukkasillani? Note to self: laita aina korkkarit jalkaan, kun otat näitä asukuvia. Seilorineule on ostettu Lingon&Blåbär-lastenvaatteiden kotimyyjäisistä, mutta ei kerrota kellekään, että yksi suosikkineuleistani on oikeasti lastenvaate, eihän? Farkkuhame on Not Your Daughter's Jeans, vyö Seppälästä (jotain kivaa sieltäkin on joskus löytynyt) ja sukkahousut joku-mikä-lie. Helppoa, keväisen raikasta ja nättiä, eikös?

Nyt kahden päivän armoton tempoilu paikasta toiseen on vihdoin ohi ja saan vihdoin ja viimein kaatua sohvaan uusimman Trendin kanssa. Olen sen ansainnut!

Lokoisaa sunnuntai-iltaa sullekin!

Ms. Preppyn kalanpyrstötakki

Olen jo pitkään etsiskellyt kunnollista ulkoilutakkia, joka ei maksaisi ihan maltaita. Takin olisi hyvä olla vahvaa, kestävää kangasta, mielellään vaalea, pituudeltaan lantiomittaa pidempi ja varustettu kunnon taskuilla ja vetoketjulla. Ja tietysti lisäksi hyvännäköinen. Siinähän sitä listaa olikin.

Kuinka ollakaan, pähkäiltyäni turhien etsintöjen parissa taas pääsiäisenä, satuin kiinnittämään huomiota siskoni miehen erinomaisen tyylikkääseen parka-takkiin. Toki heti utelin, mistä moinen herkku oli hankittu ja pääsinkin oivallisen lähteen äärelle. Penfield on minulle melko tuntematon merkki, mutta merkin valikoimista löytyy useita aivan täydellisesti vaatimuksiini ja preppy-tyyliin sopivia vaihtoehtoja.

Ykköseksi nousi kuitenkin tämä Wmns Seabury Khaki Fishtale Parka.

Hauska yksityiskohta on tuo takahelman kalanpyrstö, joka on ulkoilutakissa varmasti myös käytännöllinen: pepun on syytä pysyä lämpimänä, kuten mummo sanoi (vai jalatko ne olikin, no sama se). Ainoa pieni miinus tulee hupun vuorikankaan maastokuvioinnista. Miksi ihmeessä siihen on sellainen lykätty, kysyn vaan.

Preppyn ytimessä

Omistan tämän loppuviikon preppy-tyylille. En oikein osaa selittää, mikä siinä minua oikein kiehtoo, mutta värien selkeys, tyylin yksinkertaisyys ja tietty helppous on puhutellut minua aina.

Preppy-tyyli liittyy tietysti olennaisesti tietynlaiseen amerikkalaiseen elämänmuotoon, jossa istutaan iltapäivän auringossa tennispelin jälkeen New Englandin rannikkomaisemissa isolla koko huvilan kiertävällä terassilla (juuri sellaisella, joka on Kosto-sarjan päähenkilön talossa) drinkki kädessä. Ehkä preppy-tyylissäni voin hetkeksi vaipua amerikkalaisen kotirouvan sielunmaisemaan ja unohtaa harmaat lumikinokset, joihin törmään kuitenkin heti, kun poistun kotiovesta... Näissä vaatteissa on aina hyvä sää ja elämä mallillaan.

Oma preppy-tyylini ottaa perusideasta tietysti vain parhaalta tuntuvat ideat ja unohtaa sen, mikä ei miellytä. Rakastan perussinisiä farkkuja, raitaneuleita, sinisen, punaisen ja valkoisen yhdistelmää, jersey- ja neulemekkoja, vähäeleisiä mutta jalometallisia koruja. Sovellan omaa preppyäni usein hieman naisellisemmin maustein kuin alkuperäinen, melko sporttinen tyyli. Purkkareille, kauluspaidoille neuleen alla (tulee hiki) ja monelle muulle tyylin perusosalle sanon ei kiitos.

Preppy-tyylini on melko navy-henkinen, kuten värivalikoimastakin voi päätellä. Himo tähän tyyliin on selvästi sidoksissa vuodenaikaan, sillä raikkaus ja yksinkertaisuus kuuluvat ehdottomasti parhaiten kevääseen ja alkukesään. Kesän jälkeen alkaa perinteinen musta-harmaa-kausi, joka jatkuu aina siihen asti, kunnes kevään odotus taas alkuvuodesta alkaa.

Tämän analyysin jälkeen lienee aika tyylinäytteelle:

Tummansininen Marc O'Polon neulemekko on ehdottomasti tyylipuhtain preppyvaate, joka kaapistani löytyy. Se on mahtavan mukava päällä ja sopii niin työ- kuin vapaa-ajan vaatteeksikin yhdistettynä muodollisempiin tai rennompiin asusteisiin. Yläkuvan tennarit Fred Perry ja huivi Stockalta. Alakuvassa korkkarit Tommy Hilfiger. Rannerenkaat vanhat tutut Nominationit. Pahoittelen mallin kalmankalpeita talvisääriä:)

Mitäs tuumaatte, iskeekö preppy vai jätättekö väliin?

Utuisen suloinen kukkahuivi

Sain pari viikkoa sitten kutsun Uudenmaankadulle avatun ekologiseen ja eettiseen muotiin keskittyvän Sofinah-liikkeen avajaisiin, mutta on tässä kaikessa hötäkässä jäänyt kirjoittamatta aiheesta. Nytkään en ehdi sen enempää ruotia ekomuodin syvempää olemusta, mutta haluan ehdottomasti esitellä kaupasta ostamani Lily and Lionelin huivin, joka ei juuri voisi olla suloisempi pehmeältä materiaaliltaan ja utuiselta väriskaalaltaan.

Huivi on modaalin ja silkin sekoitusta ja todella iso, n. 1 x 2 metriä, mutta menee uskomattoman pienelle kerälle. Siitä todistuksena vielä eilisen iltapäivän kullankeltaisessa auringossa otettu kuva, jossa koko komeus vedetty tiukasti kaulan ympärille.

 

Tarvitsen hyytävän kylmäksi ilmastoidulla työpaikallani juuri tällaisia huiveja lämmittämään niskaani ja estämään enimmät noidannuolet. Juhlavammin huivin voi hyvin jättää roikkumaan auki samaan tyyliin kuin Strictly Style -blogin aina tyylikäs rouva V. oli pukenut omansa näissä asukuvissa.

Huivi on minulle sikäli uusi alevaltaus, että en juurikaan harrasta mitään kuoseja edes huiveissa. Koko vaatekaappini on hämmästyttävän täynnä yksivärisiä vaatteita, lukuun ottamatta muutamia pilkullisia ja raidallisia paitoja ja paria printti-t-paitaa. Vaatekaappiini voi hyvin mennä tylsistymään tai positiivisemmin sanottuna rauhoittumaan, jos oman puvuston kukerrus ja hälyisyys alkaa ahdistaa:)

Kuten eräs lähipiiriini kuuluva ihminen aina tapaa sanoa: vaatteet eivät saa olla liian levottomia. Tästä olemme harvinaisen samaa mieltä. Lily and Lionelin huivi on kuitenkin juuri herkän kuvionsa ansiosta ehdottoman harmoninen, eikös?

Pääsiäisen tunnelmia

Tässä vielä muutama kuva tältä pääsiäiseltä, joka minulla on sujunut ekstrarentouttavasti. Olen pääasiassa nukkunut pois univelkoja ja pari viikkoa sitten alkaneen kuolema koittaa -flunssan jämiä.

Sain kuin sainkin palmusunnuntaina kylvetyn rairuohon vihertämään pääsiäiseksi, en todennut omassa ruokakaupassani mitään kananmunapulaan viittavaakaan, narsissit ovat huumaavan keltaisessa värissään tämän kevään ykköskukkiani ja pääsin vihdoinkin kaupungin kaduille edes astetta kevyemmissä kengissä.

Ihana pääsiäinen! Toivottavasti se oli yhtä mukava myös teillä. Pus o kram ja hyvää yötä:)