Siitä se ajatus sitten lähti

Mitäpä kenkäfriikki kantaisi ensimmäisenä uuteen kotiin kuin kenkiä? Tästä se rutistus lähtee! Tapaamisiin taas ensi viikolla (mm. tuon Zion kassin sisällön suhteen...).

Aurinkoista viikonloppua!

Mitä nainen tarvitsee

... se löytyy hänen käsilaukustaan.

Oman laukkuni sisältö on herättänyt hilpeyttä ja kummastusta kanssaihmississä siitä lähtien, kun paljastin Facebookissa, että erään siivousprojektin yhteydessä ratsasin sieltä mm. toistakymmentä kuulakärkikynää. Mitäpä tähän voisi sanoa? Olen siinä(kin) mielessä omituinen, että olen varsinainen kuulakärkikynämagneetti. Jos omasi on hukassa, se löytyy todennäköisimmin minun käsilaukustani. Anteeksi.

Löytyy sieltä yhtä ja toista muutakin. Tässä näyte (pahoittelen yön hämärissä otettua salamavaloräiskäisyä).

Kaiken sälän keskellä kannan joka päivä mukanani sateenvarjoa (satoi tai paistoi, mistä sitä koskaan tietää), kaulahuivia (jos vaikka alkaisi kesken hellepäivän viluttaa), käsirasvaa (atoopikon ehdottomin must-juttu) ja laastareita (oma tai vielä todennäköisemmin lapsen haaveri odottaa mahdollisesti vain nurkan takana).

Seuraavat kikat olen kokenut jopa hyödyllisiksi:

- Mahdollisimman pieni meikkipussi (minulla coll.partin vaaleanpunainen, vanhoista kalanrehusäkeistä(!) tehty kierrätyspussukka). Päivän aikana ei ole kuitenkaan aikaa sutia kuin korkeintaan lisää puuteria tai huulikiiltoa. Kaiken muun voi huoleti unohtaa kotiin.

- Erillinen kanta-asiakaskorttipussukka (tässä tapauksessa Habbo Hotel - pussi, saatu jostain Sulakkeen juhlista). Siis niitä etu-, kanta-asiakas-, kerää-tähän-leimoja -korttejahan on nykyään niin miljoona, ettei ne voi mitenkään mahtua normaaliin kukkaroon. Erillisestä luottokortinkokoisesta pussukasta ne löytyy kätevämmin, eikä varsinaisen rahapussin saumat ratkeile ihan niin nopeasti.

- Rullalle kääritty kankainen ostoskassi (minulla Sonia Rykielin H&M-malliston musta kangaskassi, jossa on riittävän pitkät hihnat olalla kantamista varten). Vilkaisepa vaikka omaan roskakaappiisi ja totea sama muin minä: muovipusseja on liikaa. Aivan liikaa.

- Body Shopin puuteripaperit. Pyyhkivät pois tuskan hien hektisinä päivinä.

- Ja ne kuulakärkikynät (kuvassa vain pieni otos, kyllä niitä taisi tälläkin kertaa olla... monta). Ihmisellä nyt vaan aina pitää olla kynä saatavilla.

Lopuksi vielä vastaus huulillasi olevaan kysymykseen: Miksi kaikki on niin kirjavaa? Missä on värikoordinaatio? Laukkuni ovat aina mustia. Mustassa laukussa musta lompakko yms. -> et löydä koskaan mitään. I rest my case.

Mitä sinun laukustasi löytyy? Ja miksi?

Ufon kyydissä

Viime viikonloppuisena äitienpäivänä kävimme lapsen kanssa tutustumassa Espoon Weegee-näyttelykeskukseen avattuun Futuroon, tuohon 60-luvun muoviseen ufotaloon.

 

 

Alunperin hiihtomajaksi suunniteltu kapistus oli kyllä vaikuttava kokemus. Ei voi kuin ihmetellä 60-luvun rohkeutta, innovatiivisuutta ja edistysmielisyyttä. Ja toisaalta myös totaalista realismin puutetta. Keltaisessa ufossa oleskeltiin yhdessä muutaman neliön tilassa, jossa istuimet ja vuoteet olivat yhtä ja samaa ja keittiön virkaa toimitti takka/grilli/pöytäyhdistelmä. Pienen pieni vessa oli sentään erillinen tila sisäänkäynnin yhteydessä. Varsinainen monitoimilaite!

Hauskoja, hellyyttäviä ja hämmentyneitäkin tunteita Futuro herätti, vaikka en sitä ihan heti keämökiksi kelpuuttaisi:) Käykäähän kuitenkin vilkaisemassa!

Iloisen mustia kesäkenkiä

Kuten tässä eränä päivänä kerroin, etsin (ainakin itselleni) yllättäen mustia kesäkenkiä, mieluiten korollisia sandaletteja. Koska Marnien hintataso ei edelleenkää tunnu kovinkaan... öh, kuluttajaystävälliseltä, etsiskelin helatorstain ajankuluksi Brandosin valikoimista edes likimain saman asian ajavia sisarmalleja.

Ylärivissä vasemmalla ovat Calvin Kleinin perusremmisandaletit. Oikealla Clarksin nilkaremmiavokkaat, joissa on hauska perhoskoriste varpaiden päällä. Juuri sopivat esimerkiksi valkomustan leveähelmaisen mekon kanssa.

Alarivissä velmuilevat kahdet A Parin nilkkaremminsandaletit, joista vasemmanpuoleisissa on kivaa keveyttä tuova punospohja ja letitetty nahkahihna varpaiden päällä. Oikeanpuoleiset taasen ovat jylhät ja yksinkertaiset, mutta silti vaikuttavat leveän nilkkaremminsa ja korkean platforminsa ansiosta.

Kaikki ovat superkauniita, erilaisiin tunnelmiin ja tilaisuuksiin sopivia, valitse nyt sitten näistä. Ottaisin yhden parin kaikkia koossa 38, kiitos.

Mitkä ovat sinun suosikkisi?

Kaikki kuvat: Brandos

Onnea on...

lapselta saatu valkovuokkokimppu. "Keräsin nämä sinulle, että sinä ilahtuisit", pieni ihminen vielä varmisti. Ilahduinhan minä ja taisin pienesti tirauttaakin spontaanista lahjasta. Elämän pienenpieniä, mutta suurensuuria hetkiä.

Kesäyön sandaalit

Tämä perjantai-ilta on omistettu todellisuuspaolle. Syytä olisi todellakin keskittyä aivan liian pian käsillä olevan muuton suunnitteluun ja organisoimiseen, mutta sen sijaan löydän itseni tämä tästä haaveilemasta kengistä - kuinkas muutenkaan.

Olen yrittänyt toistella itselleni mantran tavoin: "tarvitsen kaiken liikenevän rahan muuttoon ja uuden kodin sisustamiseen", mutta toistaiseksi sillä ei ole ollut kuin kenkähaaveilua ja vaateunelmointia kiihdyttävä vaikutus. Ehkä on siis vaan parasta antaa periksi ikkunashoppailulle netissä, ainakin yhden perjantai-illan ajaksi.

Tajusin kenkämerikuvaa ottaessani, että minulla on loppuen lopuksi yllättävän vähän mustia kenkiä. Olen jotenkin ollut siinä käsityksellä, että kaapissani kököttää musta menokas toisensa vieressä, mutta ehkäpä juuri tämän harhakuvan vallassa olen ostanut viime vuosina lähinnä muita kuin mustia kenkiä. Niinpä kesäkenkähaaveeni ovat epäortodoksisesti mustia. Ihan pikaisesti päätin vain vilkaista Net-a-porterin valikoimia ja nyt en saa näitä mielestäni.

Marnin nahkasaandaaleissa on 12,5 cm puukorko, läpinäkyvää muovia yksityiskohtana ja tyrmäävän tyylikäs ulkonäkö. Samalla kertaa yksinkertaiset ja muotoilultaan rikkaat sandaalit aiheuttavat tässä kenkäfriikissä luvattoman paljon ihastuneita huokauksia. Hintalappu sen sijaan tuottaa lähinnä tuskan voihketta.

Heti kun saan pääni hilattua pilvistä alas, etsin näille jotain normi-palkansaajalle sopivia vaihtoehtoja. Tämän illan keskityn kuvittelemaan itseni näissä marneissa ja jossain kick-ass pikkumustassa hillumassa kesäyön tyylikkäimmissä juhlissa.

Ihanan Helsingin Kauppojen yö huomenna

Huomenna saadaan nauttia Helsingin keskustassa ensimmäisestä Kauppojen yö -tapahtumasta. Muualla Suomessa vastaavia tempauksia on käsittääkseni järjestetty jo jonkin aikaa. Helsingin tapahtuman järjestää Ihana Helsinki -kaupunkifestivaali, jonka taustajoukoissa nettisivujen mukaan ovat mm. Forum, Kamppi, Kämp Galleria, kauppakeskus Kluuvi, Torikorttelit ja Design District sekä useat muut liikkeet, ravintolat ja museot sekä Helsingin kaupunki

Kauppojen yö -tapahtuman perusidea on se, että Helsingin keskustassa ja sen tuntumassa olevat kaupat ovat auki normaalia myöhempään, osa jopa puolille öin asti. Joissakin liikkeissä on ohjelmaa tai tarjouksia. Esimerkiksi Kämp Galleriassa voi ihastella/ihmetellä Tärähtäneet ämmät -nimisen ryhmän taideproggista. Sen kyllä haluaisin nähdä!

Ihana Helsinki -festivaalista kaavaillaan jokavuotista tapahtumaa, nyt ensimmäisenä vuonna se kestää koko loppuviikon. Tsekatkaa nettisivuilta tapahtumat. On aivan mahtavaa, että Helsigissä on pikkuhiljaa - ja samalla rytinällä - levinnyt erilaisten kaupunkitapahtumien aalto. Juuri tällaista tavitaan, että kaupungin asukkaat todella kokisivat asuinnurkkansa omikseen ja oppisivat välittämään ja rakastamaan ympäröivää kotiseutuaan. Tapahtumat lisäävät yhteisöllisyyttä ja yhteisöllisyys lisää välittämistä ja väittäminen lisää asioihin tarttumista, sanon minä.

Tervemenoa siis shoppailemaan Kauppojen yöhön huomenna torstaina, itse en valitettavasti pääse tällä kertaa kaupungin sykkeeseen, mutta olen hengessä mukana. Muistakaa raportoida varsinkin, jos törmäätte tärähtäneisiin ämmiin!


Kuva: Ihana Helsinki

Fuusio-cowboy ja muita maisemanvaihdoksia

Päivät täyttyvät edelleen hosuessa kasaan valmisteluja toukokuun suuren muutoksen eli muuton edellä. Onneksi hyvät ystävät ymmärtävät välillä tarttua hihasta ja viedä ihan toisenlaisiin maisemiin ja tunnelmiin. Kävimme ex-työkaverin ja nykyisen kaverin Karrin kanssa viikonloppuna katsastamassa Unioninkadun uumenista löytyvän Shanghai Cowboyn iltameininkiä. Karrille paikka on tuttu lounasravintolana, mutta illalla tunnelma on kuulemma ihan toisenlainen.

Halusin illan asuun jo häivähdyksen kesää. Koska minihameet saavat odotella vielä hiukkasen lämpimämpiä kelejä, kiskaisin jalkaan Zaran keskisiniset pillifarkut. Edelliset vaaleat kesäfarkkuni kokivat lopullisen kuolemansa viime kesänä, joten tuumasin näistä niille seuraajaa. Farkkujen ehdottomia plussia ovat runsaan joustavuuden tuoma pehmeys ja yllättävän mukava keskikorkea vyötärö. Aikaisemmin olen karsastanut korkeampia vyötäröitä varsinkin farkuissa, mutta näissä se toimii hyvin. Takki on ikivanha InWearin trenssi, joka kaipaisi myös jo seuraajaa. Kalanpyrstötakin alennusmyyntiä odotellessa... Aurinkoisessa, mutta hyytävän tuulisessa toukokuun illassa kaulahuivi (mistä lie) ja Lindexin 6 euron kissamaiset aurinkolasit tulivat tarpeeseen.

 

Shanghai Cowboyn rennon välittömässä tunnelmassa posket näköjään loistavat kilpaa hot pink -neuletakkini kanssa (josta olen tainnut luvata kertoa enemmän, joten palaan aiheeseen). Hyppysissä olevalla Chili mule -drinkillä ei todennäköisesti ole mitään tekemistä asian kanssa :)

Olen viime aikoina tykästynyt eri punaisen sävyjen yhdistelemiseen. Herätyksen tähän koin taannoin French Connectionin mekkoa asustellessani. Shanghai Cowboyssa väri-ilotteluun osallistuivat InWearin neuletakin ohella Massimo Duttin ihanan hohtavapintainen, oranssinpunainen puuvilla-silkkinen toppi, jossa on rypytykset edessä ja Vagabondin enemmän-oranssit-kuin-punaiset Jive-avokkaat. (Huomatkaa keski-ikäistymiseni: lähden jopa baariin vaihtokengät mukanani, vaikkei mitään välitöntä sääliitännäistä pakkoa asialle ole. Tähän on tultu.) Jotta säihke hipoisi täydellisyyttä, varustauduin H&M:n paksulla kullanvärisellä metallirannerenkaalla ja sydänkaulariipuksella. Tykkäsin ja viihdyin.

 

Ruoka oli fuusiomeksikolaista aasialaisella twistillä. Söimme naudanlihatacoja, chalupaa possunlihalla ja banaanichilillä sekä tiikerirapusalaattia. Selkeimmin aasialaista fiilistä makuihin toi reilulla kädellä sekaan nakattu korianteri. Ruuat oli ihan ok, mutta ei mitään tajunnanräjäyttäviä. Mutta se Chili mule, sitä täytyy päästä testaamaan vielä toistekin - punaposkienkin uhalla. 

Shanghai Cowboyssa ilma oli sakeanaan iloista puheensorinaa, deejiin tykittämää konemusiikkia ja paistorasvan käryä. Tykkäsin ja viihdyin.

Vappu kuvina

Vaikka vapusta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, jaan silti kanssanne vielä muutamia kuvia vappuaatolta ja -päivältä. Molemmat kuluivat pääosin syöden, kuinka ollakaan. Syöminen on parasta. Ehdin myös kuvata vähän pienenpienillä nupuilla olevaa kevättäkin.

Vuohenjuuston paisto-ohjeeni jatkuva testailu alkaa olla jo paha tapa. Mutta en kertakaikkiaan voi sille mitään, että nyt kun olen vauhtiin päässyt, tuottaa täydellisten juustokiekkojen tarjoaminen uskomatonta tyydytystä. Vappuaattona mansikka-balsamicosalaatin päälle nousivat näinkin muhkeat, kullaruskeat, isot vuohenjuustot. Ai että oli hyvää. Ja vatsa tuli täyteen.

 

Vappupäivän brunssi nautittiin tänä vuonna Pitäjänmäeltä löytyneestä Dylan Pinkissä. Paikka toimii arkisin lounasravintolana ja viikonloppuisin se tarjoaa brunssia. Salaatit olivat makoisia, hedelmäpöytä uskomattoman runsas ja lapset kiskoivat kaksin käsin tuulihattuja ja vaahtokarkkeja. Pieni miinus työmaaruokalamaisesta sisustuksesta, mutta ehdottomasti suosituksen arvoinen paikka kuitenkin.

 

 

 

Kyllä uudella Canonillani saa selvästi parempia lähikuvia mm. juuri luontokohteista kuin pokkarillani. Näiden myötä, aurinkoista ja kukkeaa kevätiltaa, ystävät!

Vapputyyli vuonna 2012

Vappu on ollut tähän mennessä ihan parhaasta päästä. On syöty ruhtinaallisesti, kilistelty sopivasti kuohuvaa, nautittu ihanasta kevätsäästä ja hyvästä seurasta ja ehditty saada kevyehkö raitisilmamyrkytys, joka ruokakooman ohella väsyttää juuri nyt niin, että voisin nukkua heti pienet päikkärit - huomisaamuun asti. Haluan kuitenkin ennen kuukahtamista jakaa kanssanne muutaman kuvan vapputyylistä, joka tiivistyy tänä vuonna avaisanoihin turkoosi ja vinkeät kengät.

 

Vappuun kuuluu ehdottomasti hulmuavat helmat ja uusien kevätkenkien koeajo: suhteellisen navakassa tuulessa helmat todellakin hulmusivat, Vagabondin Jive-korkkarit olivat yllättävän tukevat ja hyvät kävellä. Turkoosi neule on Stockmannin ENY-mallistoa, Hame Zara ja rannerenkaat ja sormus H&M. Ylioppilaslakki hiosti ja liiskasi tukan ihan kuten kaikkina aiempinakin vuosina. L'Orealin kynsilakka on ihanan huurteista jääkarhukarkin turkoosia sävyä, mutta niin ohutta, että levittäminen oli melkoisen vaikeaa.

Myös poikien värikoodi oli pyytämättä ja yllätyksenä turkoosi. Vappuun kuuluu ilmapallojen ja serpentiinin ohella tietysti myös kevään ensimmäiset saippuakuplat (joita oli ihan mahdotonta ikuistaa kameran muistikortille).

Siskojen kenkätyyli valikoitui kulkuneuvon mukaan. Autoileva sisko kipsutteli korkkareissaan. Aurinkoisesta pyöräretkestä nauttinut sisko veti jalkaansa superpäheet Adidaksen tennarit. Aivan mahtavat!

Serkkujen jaloissa ehdottomasti DG:n kengät (Onko nämä nyt sitten skeittikengät vai mitkä? Tiedä noista.), joita ilman kukaan itseään kunnioittava esimurkkuikäinen ei kuulemma kotoaan poistu.

Minä lepuuttelin vappusaunan jälkeen pantterisukissa, jotka ovat ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen eläinkuosivaatteeni. Onneksi älysin aloittaa sukista, enkä esim. kokohaalarista.

Vapuun kuului myös kokeilevaa kuvaamista uudella kameralla. Laitan niitä kuvia jakoon ihan-heti-kun-vaan-kerkiän. Aurinkoista vappupäivän iltaa, ihmiset, ja toki myös hyvää vapun jälkeistä elämää:)