Ikean kautta uuteen kotiin?

Muuton lähetyessä olen alkanut miettiä uuden kodin sisustusvalintoja. Useimmat nykyiset kalusteeni tulevat toki mukaan, mutta muutaman jutun haluaisin uudistaa tässä yhteydessä. Olohuoneen nurkkaan on kerääntynyt vino pino sisustuslehtiä, joiden äärellä huokailen mitä ihastuttavimpien kotien ja kalusteuutuuksien perään.  Koska rahatilanne ei ole sitten viime näkemän kohentunut, luulen että todellisuudessa tulen hankkimaan yhtä ja toista takuuvarmasta Ikeasta.

Konseptia täytyy kyllä ihailla. Kun osaa vähän katsoa, mihin tarttuu, löytyy Ikeasta useimmiten hinta-laatusuhteeltaan täysin ylivoimaiset tuotteet. Olen ostanut sieltä jonkin verran myös sellaista todella edullista, eikä varmastikaan niin kestävää tavaraa, jota on kuitenkin välttämättä tarvittu odotellessa Sen Oikean vastaantulemista. Esimerkiksi pojan huoneen kattolamppu oli aikoinaan tällainen väliaikaishankinta ja hyvin sekin on toiminut jo neljättä vuotta, vaikka kupunsa on valkoinen muovilieriö.

Tällä kertaa olen harkinnut seuraavia:

Stockholm-malliston mustan tv-tason olen jo päättänyt hankkia. Vanha rumilus on siirtynyt uuteen osoitteseen jo pari kertaa sillä ajatuksella, että tulkoon nyt siksi aikaa, kunnes löydän uuden. Nyt en aio sitä enää kelpuuttaa mukaani lainkaan. Pojan huoneeseen olen ajatellut simppeliä Ekby-Järpen-hyllyä, joka on selvästi saanut innoituksensa String-hyllyköstä, jota puolestaan olen harkinnut hankkivani pikkuhiljaa olohuoneeseen.

Olkkariin saattaisin harkita myös käsinkudottua Alvine Ruta -villamattoa, mutta sinapinkeltainen ruudutus hieman vielä arveluttaa. Sitooko se liikaa huoneen muita värivalintoja? Nykyisestä hapsumatosta luopuisin kyllä mielelläni - tarvitsen maton, joka on helppo imuroida ja joka ei taltioi sisuksiina vuosien leivänmuruja! Toinen tutustumisen arvoinen tuntuisi olevan Angenäm-vati. Jos sen sisäpinta on todellisuudessakin noin hurmaavan kullankiiltoinen, uskoisin sen päätyvän koristamaan olohuoneen ikkunasyvennystä.

Mutta se roudaaminen ja kokoaminen - se onkin sitten jo ihan toinen juttu...

Työtä ja juhlaa. Tällä kertaa enemmän juhlaa.

Lokakuussa juhlimme työperäisestä syystä Katajanokalla Wanhan Sataman punatiilisten seinien suojissa. Juhla alkoi jo puolilta päivin ja jatkui epävirallisemmissa tunnelmissa myöhäiseen iltaan asti. Työedustamisessa  minulla on ollut jo muutaman vuoden kaksi perustyyppiä asulle: joko kotelomekko tai jakku ja (yleensä kellomainen) hame. Helppoa, yksinkertaista ja tyylikästä. Kun valitsee hyvälaatuisia, ajattomia juhlavaatteita, välttyy ostamasta paniikissa jotain-mitä-vaan seuraavan päivän tilaisuuteen. Tätäkin asua ja sen osia erikseen voin hyvin kuvitella pitäväni vielä vuosien päästä.

Tällä kertaa valitsin jälkimmäisen tyypin, sillä halusin päästä ulkoiluttamaan viime talven alesta nappaamaani Andiatan superihanaa pallokuosista silkkihametta. Sen seuraksi pääsivät Espritin jakku, Peter Kaiserin mokkasaappaat ja nettikaupasta ostettu vintagelaukku, joka tuoksuu (eli haisee) mummolan ullakolta. Korut olivat violetit: kaulakoru on ostettu Kööpenhaminan lentokentältä ja sormus on uskomattoman kaunis ametistisormus, jonka entisen työkaverini isä on tehnyt.

Lähtöni juhliin oli taas vaihteeksi ns. lentävä, joten meikin ja kampauksen suhteen mentiin aika peruslinjalla. Koska sitä oppisi  aloittamaan valmistautumisen riittävän ajoissa?

Voi, tuota aurinkoa, kaipaan sitä niin!

Marraskuun aurinko

Teen tässä juuri jotakin, joka lähes yhtä harvinaista ja ihanaa kuin marraskuun aurinko: päivitän rakasta, pientä, kotitekoista blogiani hävettävät pitkän tauon jälkeen. Syksy on ollut sanalla sanoen kaoottinen. Olen aloittanut uudessa työpaikassa (jonka uudet kuviot ja haasteet ovat imeneet minut täysillä mukaansa), ostanut uuden kodin (Hei, taas me muutetaan!) ja ylläpitänyt normaalia lapsiperheen arkea, jossa jo sellaisenaan on työtä ihan riittämiin. Eilisen auringonpaisteen kunniaksi, ja varmaan siitä johtuen, inspiroiduin kenkämereni äärelle.

Mitään uutta kerrottavaa minulla ei ole. Vaatekaappini ei ole täydentynyt millään alushousuja ja sukkia kummemmalla, koska.... asuntolaina! Kenkämeressäkin velloo vanhat tutut aallot, mutta onneksi niissä on, mistä ottaa. Vastaköyhtynyt kenkäfriikki kiittelee tässä kohtaa vuosien hamsterointiaan ja kaivaa kaapista esiin parin jos toisenkin ihastuttavia, hyvin vähän käytettyjä menokkaita. Ilolla totesin myös, että nahkasaappaiden hyvänäpito todella kannattaa: laatikosta esiinkaivetut Camperin kolme vuotta vanhat talvisaappaat ovat edelleen kuin uudet.

Jätin teidät viime kerralla täydellisen epäreilusti yli kaksi kuukautta kestäneeseen cliffhangeriin. Pahoitteluni tästä. Suljetaan ympyrä näillä kuvilla.

Chie Miharan ruusukkeilla koristellut nahkanilkkurit ovat aivan täydelliset! Uumoilen kehittäneeni jo nyt vuosia kestävän rakkaussuhteen niihin. Hyvä niin, koska en tiedä, koska on taas varaa uusiin:)

Nautinnollista viikonloppua, ystäväni!