25.11.2012

Ikean kautta uuteen kotiin?

Muuton lähetyessä olen alkanut miettiä uuden kodin sisustusvalintoja. Useimmat nykyiset kalusteeni tulevat toki mukaan, mutta muutaman jutun haluaisin uudistaa tässä yhteydessä. Olohuoneen nurkkaan on kerääntynyt vino pino sisustuslehtiä, joiden äärellä huokailen mitä ihastuttavimpien kotien ja kalusteuutuuksien perään.  Koska rahatilanne ei ole sitten viime näkemän kohentunut, luulen että todellisuudessa tulen hankkimaan yhtä ja toista takuuvarmasta Ikeasta.

Konseptia täytyy kyllä ihailla. Kun osaa vähän katsoa, mihin tarttuu, löytyy Ikeasta useimmiten hinta-laatusuhteeltaan täysin ylivoimaiset tuotteet. Olen ostanut sieltä jonkin verran myös sellaista todella edullista, eikä varmastikaan niin kestävää tavaraa, jota on kuitenkin välttämättä tarvittu odotellessa Sen Oikean vastaantulemista. Esimerkiksi pojan huoneen kattolamppu oli aikoinaan tällainen väliaikaishankinta ja hyvin sekin on toiminut jo neljättä vuotta, vaikka kupunsa on valkoinen muovilieriö.

Tällä kertaa olen harkinnut seuraavia:





Stockholm-malliston mustan tv-tason olen jo päättänyt hankkia. Vanha rumilus on siirtynyt uuteen osoitteseen jo pari kertaa sillä ajatuksella, että tulkoon nyt siksi aikaa, kunnes löydän uuden. Nyt en aio sitä enää kelpuuttaa mukaani lainkaan. Pojan huoneeseen olen ajatellut simppeliä Ekby-Järpen-hyllyä, joka on selvästi saanut innoituksensa String-hyllyköstä, jota puolestaan olen harkinnut hankkivani pikkuhiljaa olohuoneeseen.

Olkkariin saattaisin harkita myös käsinkudottua Alvine Ruta -villamattoa, mutta sinapinkeltainen ruudutus hieman vielä arveluttaa. Sitooko se liikaa huoneen muita värivalintoja? Nykyisestä hapsumatosta luopuisin kyllä mielelläni - tarvitsen maton, joka on helppo imuroida ja joka ei taltioi sisuksiina vuosien leivänmuruja! Toinen tutustumisen arvoinen tuntuisi olevan Angenäm-vati. Jos sen sisäpinta on todellisuudessakin noin hurmaavan kullankiiltoinen, uskoisin sen päätyvän koristamaan olohuoneen ikkunasyvennystä.

Mutta se roudaaminen ja kokoaminen - se onkin sitten jo ihan toinen juttu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti