Marraskuun aurinko

Teen tässä juuri jotakin, joka lähes yhtä harvinaista ja ihanaa kuin marraskuun aurinko: päivitän rakasta, pientä, kotitekoista blogiani hävettävät pitkän tauon jälkeen. Syksy on ollut sanalla sanoen kaoottinen. Olen aloittanut uudessa työpaikassa (jonka uudet kuviot ja haasteet ovat imeneet minut täysillä mukaansa), ostanut uuden kodin (Hei, taas me muutetaan!) ja ylläpitänyt normaalia lapsiperheen arkea, jossa jo sellaisenaan on työtä ihan riittämiin. Eilisen auringonpaisteen kunniaksi, ja varmaan siitä johtuen, inspiroiduin kenkämereni äärelle.

Mitään uutta kerrottavaa minulla ei ole. Vaatekaappini ei ole täydentynyt millään alushousuja ja sukkia kummemmalla, koska.... asuntolaina! Kenkämeressäkin velloo vanhat tutut aallot, mutta onneksi niissä on, mistä ottaa. Vastaköyhtynyt kenkäfriikki kiittelee tässä kohtaa vuosien hamsterointiaan ja kaivaa kaapista esiin parin jos toisenkin ihastuttavia, hyvin vähän käytettyjä menokkaita. Ilolla totesin myös, että nahkasaappaiden hyvänäpito todella kannattaa: laatikosta esiinkaivetut Camperin kolme vuotta vanhat talvisaappaat ovat edelleen kuin uudet.

Jätin teidät viime kerralla täydellisen epäreilusti yli kaksi kuukautta kestäneeseen cliffhangeriin. Pahoitteluni tästä. Suljetaan ympyrä näillä kuvilla.

Chie Miharan ruusukkeilla koristellut nahkanilkkurit ovat aivan täydelliset! Uumoilen kehittäneeni jo nyt vuosia kestävän rakkaussuhteen niihin. Hyvä niin, koska en tiedä, koska on taas varaa uusiin:)

Nautinnollista viikonloppua, ystäväni!